Kolin kansallispuiston Mäkrävaara valikoitui toiseksi kohteeksemme yksinkertaisesti, koska sen varrella on vesiputous. ”Jos on mahdollista nähdä vesiputous, niin sehän on nähtävä” – vanha Balin kävijän sananlasku. Haastavaa Mäkrän kiertoa emme kokonaisuudessaan kierrä, mutta vaara toki huiputetaan suhteellisen tuskallisen kipuamisen päätteeksi. Itse 6,6 km vaellukseen kuluu aikaa n. 3 tuntia ja lisäksi evästämme huipulla reilun puolituntisen.
Ensimmäinen Kolin reittimme helatorstain ympärille ajoittuvalla reissullamme oli klassikkonakin tunnettu Huippujen kierros, josta voit halutessasi lukea täältä.
Tarhapuron vesiputous
Lähdemme tällä kertaa autolla majapaikastamme Kolin Keitaasta kohti Tarhapuroa ja Mäkrää. Parkkeeraamme Likolahden pysäköintipaikalle Rantatien varrelle. Mäkrän kierrolta voi tehdä piston Tarhapurolle, mutta se ei sijaitse suoraan kyseisellä reitillä. Likolahden uimapaikalta ja P-paikalta ei ole pitkä Tarhapurolle, joten pelkästään tänne voi halutessaan tehdä myös lyhyen kävelyretken vaikkapa lasten kanssa. Parkkipaikalta matkaa Tarhapuron vesiputoukselle kertyy n. 800 metriä eikä siinä ole juurikaan nousua.
Tarhapuron putouksella paras aika vierailuun on nimenomaan keväällä, kun putouksessa on reilummin vettä lumien sulaessa ylempänä vaaralla. Mekin olemme parhaaseen lumiensulamisaikaan nähden hieman myöhässä. Toki kyllä täällä ainakin pieni noro pysyy putouksessa myös kesällä ja paikka on varmasti myös silloin vierailun arvoinen. Vesiputouksen vettä pitää tietenkin päästä myös maistamaan ja kyllähän se maistuukin ihanan kylmältä ja raikkaalta.
Tarhapuron putouksen laelle päästäkseen on viimeiset metrit kavuttava melkoisia kivenlohkareita ja juurakkoja pitkin, joten jätän Möhkön ja repun suosiolla hieman alemmas sopivaan koloon odottamaan. Onneksi vesiputouksen humina peittoaa kauempana alleen Möhkön tasaisen kitinän, jota perässä tullut vaeltaja kyllä pysähtyy ihmettelemään hämmentyneenä.
Mäkrävaara
Mäkrän kierto on 7,5 km pitkä vaativa ympyräreitti Kolin kansallispuistossa, jota emme harmiksemme ehdi (jep, kyseessä on kirjoitusretriitti, eikä mikään vaellusloma) kokonaisuudessaan kiertämään. Mäkrän kierron virallinen lähtöpiste on Kolin hotellilta tai luontokeskus Ukolta, mutta koska haluamme päästä Tarhapuron vesiputoukselle, joka ei siis sisälly Mäkrän kiertoon vaan poikkeaa siitä hieman, lähdemme reitille Likolahdelta. Kierrämme siis Mäkrän reitin muodostamasta kahdeksikosta vain toisen loopin, mikä on tässä tapauksessa järkevää, sillä hotellilta lähtevä reitti ja maisema tuli huippujen kierroksen aikaan jo osittain tutuksi. Karttasovelluksessa näkyykin reitillä risteäviä polkuja huomattavasti enemmän kuin varsinaisissa reittikartoissa, joten oikeaa kierrosta ja väriä kannattaa seurata tarkasti.
Kokonaisuudessaan päivän vaellus on pituudeltaan 6,6 km, johon aikaa kuluu hieman alle 3 tuntia, ilman evästaukoa. Jos aikaa on yhdelle koko päivän vaellukselle Kolilla, suosittelen ehdottomasti valitsemaan Mäkrän kierron, koska siihen yhdistyy Kolin isoimmat vaarat ja kansallismaisemat Huippujen kierroksella sekä Mäkrän reitin koivikot ja ahot. Reitti on toki profiililtaan haastava ja aikaa siihen varaisin nelisen tuntia sekä lisäksi pidemmän evästauon.
Jos huippujen kierros oli jo melkoista nousua koko menomatkan, kalpenee se kyllä helposti Mäkrän huipulle kapuamiselle, vaikka Mäkrävaara onkin ”vain” 313 metriä merenpinnasta. Reitti on lukemani perusteella yksi Kolin vaativimmista. Päätin tietenkin tänään lähteä testaamaan talvellakin käyttämääni merinovillapaitaa, joka osoittautuu aivan liian kuumaksi varusteeksi ja tekee kiipeämisestä vielä hikisemmän ja tuskaisemman. Ylhäälle päästyämme lohduttaudun evästauolla sillä, että kaikki muutkin huipulle pääsevät puhkuvat ja puhisevat melkoisesti ja poskia punottaa.
Huomioimme metsäpalovaroituksen ottamalla tämän päivän vaellukselle mukaan trangian evästaukoa varten. Mäkrän huipulla upeaa maisemaa ihaillen keitellään teet ja syödään sipsiä sekä myslijugua. Kevättuuli on vielä aika kylmä, joten takkikin tulee tarpeeseen.
Maisemat vaaran huipulta ovat jälleen kerran mykistävät. Päivä on toki hieman pilvinen, mutta ei estä näkyvyyttä upealle Pieliselle. Monet taiteilijatkin ovat täällä käyneet hakemassa inspiraatiota Suomen upeasta luonnosta. Tunnetuin heistä lienee Eero Järnefelt, jonka Kolin maisemia kuvaava fresko vuodelta 1911 sijaitsee Helsingin Rautatieaseman Burger King -ravintolan tiloissa. Ainakin vaelluksellamme tapaaman miehen sanojen mukaan, tuossa teoksessa on nimenomaan Mäkrävaaran huipulta aukeava maisema.
Mäkrän vaelluksella huomaa selvästi Kolin luonnon monimuotoisuuden. Kaskenpolton seurauksena reitiltä löytyy kauniita ahoja ja koivikoita, jotka tuovat mukavaa vaihtelua havumetsiin. Reitin varrella Ikolanaholla sijaitsee myös vuokratupa, jota voi varata ympäri vuoden ja josta löytyy vuodepaikat neljälle. Aholta löytyy myös puucee ja nuotiopaikka.
Kun Mäkrän huipulta jatkamme matkaamme eteenpäin, avautuu maisema myös toisella puolelle vaaraa Jero-järvelle.
Jos etsit monipuolisesti Kolin luonnon parhaita puolia tarjoavan, vaativan puolenpäivän vaelluksen, on Mäkrä sinulle oikea valinta!
SIELUNRUOKAA 
Jätä kommentti