Hvalnesin ranta ja Djúpivogur kalastajakylä

Reitti: Hvalnes – Djúpivogur – Breiðdalsvík / Beljandin panimo– Egilsstaðir

Neljäs reissupäivämme Islannin kehätiellä alkoi Höfnin hotellista lauantaina 10.5.2025 aamupalan jälkeen jälleen kohti itää ja päivä vierähtikin upeilla itävuonoilla.

Päivän aikana ajoimme läpi jylhien vuoristomaisemien, pysähdyimme autioilla mustilla rannoilla, poikkesimme sympaattisissa kalastajakylissä ja tutustuimme paikalliseen pienpanimotoimintaan. Itävuonot jäivät tämän päivän jälkeen taakse.

Reitille osui mm. Almannaskarðin sola, luonnonsuojeltu Hvalnesin ranta, Djúpivogurin Langabúð-kahvila, kuuluisa munaveistosinstallaatio Eggin í Gleðivík sekä Breiðdalsvíkin kylän Beljandi-pienpanimo. Päivän päätteeksi saavuimme Egilsstaðiriin kylään ja siellä sijaitsevaan hotelliimme.

Hvalnesin ranta

Maisemat Höfnistä lähdön jälkeen, ja oikeastaan koko päivän ajan, olivat tajuttoman hienot! Itävuonojen kapeat rannikkotiet kulkivat vuorten ja meren välissä, ja pysähdyimme useita kertoja kuvailemaan maisemia.

Heti Höfnin jälkeen reitti alkaa nousta kohti Almannaskarðin solaa, joka on tie vuoristojen välissä. Nykyisin tie kulkee vuoren läpi rakennetun tunnelin kautta.

Almannaskarðin jälkeen saavuimme Hvalnesin niemen alueelle ja sen vaikuttavalle mustakiviselle rannalle. Paikka on tunnettu jyrkästi merestä nousevista vuorista ja mustasta kivirannasta, jonka takana kohoaa näyttävä Eystrahornin huippu.

Hvalnesin ranta on osa luonnonsuojelualuetta. Kapea maakaistale erottaa sisämaan puolella sijaitsevan laguunin ja toisella puolella pauhaavan Atlantin toisistaan. Kivet ovat vanhaa laavakiveä, ja meren voima on hionut ne upean sileiksi. Kivet olivat niin kauniita.

Rannalla ei käyntimme aikaan ollut muita ja paikka oli ihanan rauhallinen, vain aallot hakkasivat rantaan ja aurinkokin saapui meitä ilahduttamaan. Tykkäsin tästä ehdottomasti enemmän kuin edellispäivän Diamond Beachistä.

Djúpivogur kylä ja Langabúð-kahvila

Seuraava pysähdyksemme oli pieni Djúpivogurin kylä, joka sijaitsee vuonon rannalla ja huokui aitoa kalastajakylän tunnelmaa. Tämä muistutti kovasti söpöjä Pohjois-Norjan pikku kyliä satamineen ja värikkäine taloineen.

Pysähdyimme Langabúð-kahvilaan, joka toimii Djúpivogurin vanhimmassa rakennuksessa. Punainen puutalo on rakennettu alun perin vuonna 1790 ja laajennettu 1850-luvulla. Nykyisin rakennus toimii kulttuurikeskuksena, jossa kahvilan lisäksi on pieni museo ja taidenäyttelytila.

Lounaaksi söimme keittoa ja jälkiruoaksi herkulliset leivonnaiset. Lovisa suositteli testaamaan perinteistä islantilaista leivonnaista kleinaa, joka oli muuten kuin vappumunkki, mutta erikoisemman mallinen. Se oli hieman kuivakka, eli kyllä valitsisin suomalaisen munkeron ennemmin.

Lounasstopin jälkeen pysähdyttiin vielä katsomaan Djúpivogurissa sijaitsevaa taideteosta: Eggin í Gleðivík. Kyseessä on pitkä rivi suuria kiviä linnun munan muodossa. Kiviä on yhteensä 34 kpl ja jokainen esittää alueella pesivän lintulajin munaa ja ne ovat muodoltaan ja väriltään oikeita. Vain hieman suurempia 😅

Beljandi olutpanimo

Djúpivogurin jälkeen jatkoimme matkaa pitkin itärannikkoa, kunnes saavuimme Breiðdalsvíkin kylään. Vielä edellistäkin pienempään.

Pysähdyimme Beljandi-nimisessä pienpanimossa, joka toimii vanhassa varastorakennuksessa kylän keskustassa. En ollut stopista erityisen innoissani, sillä olut ei ole yhtään mieleeni.

Panimo perustettiin vuonna 2017, kun paikallinen yhteisö päätti kunnostaa hylätyn rakennuksen uuteen käyttöön. Nyt siellä valmistetaan käsityöläisoluita, ja tila toimii myös kokoontumispaikkana kyläläisille.

Saimme pienen esittelyn panimosta ja sen toiminnasta, ja pääsimme tietenkin myös maistamaan muutamia eri oluita. Maistoin muistaakseni mustikkaolutta ja vaikka rakastankin mustikoita niin ei se kyllä hyvää ollut.

Kaikki panimon oluet myytiin Islannissa, toistaiseksi vientiin asti tuotteita ei ole riittänyt.

Sympaattista yrittäjyyttä sympaattisessa kyläpahasessa.

Panimolta ja Breiðdalsvíkin kylästä matka jatkui vielä n. 90 kilometrin verran kohti hotelliamme, joka sijaitsi lähellä Egilsstaðir kylää, alueella, jossa on Islannin isoimpia metsiä.

Matkalla pysähdyimme huoltoasemalla ja päästiin vihdoin maistamaan ekaa islantilaista huoltoasemajätskiä, joita Satu Rämökin hehkuttaa vanhemmissa kirjoissaan. Paikka on merkitty karttaan!

Hotellimme täksi yöksi oli Hótel Hallormsstaður, joka oli avannut ovensa kesäksi juuri saapumispäivänämme. Käytiin illalla äidin kanssa salilla ja pulahdettiin hot tubiin ennen illallista.

Tilaa ihmeessä blogista uutiskirje alta tai ota seurantaan laura_sielunruokaa instagramissa, niin tiedät, kun Islannin tarinat jatkuvat! Kaikki Islannin blogit löydät täältä.

Loppuun vielä muutama maisemakuva päivän reitin varrelta.