Basalttikanjoni, ylänkö ja Mývatnin ihmeet

Islannin ylängöllä oli yhtäkkiä lunta

Reitti: Stuðlagil – Möðrudalur – Dettifoss – Hverir – Grjótagjá – Dimmuborgir – Skútustaðir – Mývatn

Viides matkapäivä 11.5.2025 Islannin kehätiellä oli rehellisesti sanottuna hengästyttävä! Kunnon tykitystä koko päivä ja kohteita kohteiden perään. Mutta siis niin mielenkiintoista ja upeeta, jälleen kerran 😍

Reissattiin edelleen Islannin itäpuolella Möðrudalur ylängön ympäristössä. Päivä oli täynnä toinen toistaan erikoisempia maisemia: basalttikanjoneita, kuumia mutakattiloita, höyryäviä vuoria ja muhkuraista laavakiveä.

Viides matkapäivä kehätiellä. Karttaa pääset tutkailemaan lähemmin täältä. Ajomatkaa kertyi n. 255 km.

Stuðlagil basalttikanjoni

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Stuðlagil, vaikuttava kanjoni täynnä pystysuoria basalttipylväitä.

Paikalle voi tehdä myös muutaman kilometrin vaelluksen, mutta koska ollaan eläkeläisten kanssa matkassa niin ajettiin suoraan lähimmälle parkkipaikalle. 😅 Kanjoniin laskeudutaan jonkun verran alaspäin, joten varaudu kulkemaan portaissa.

Stuðlagil on yksi Islannin suurimmista basalttimuodostelmista. Lovisa-opas kertoi useammassa kohteessa basaltin muodostumisesta, mutta piti kyllä vielä googlailla, että kunnolla ymmärsi.

Pylväät muodostuvat siis kuuman laavan jäähtyessä hitaasti. Jäähtyessään laava kutistuu ja se halkeilee näihin mielettömiin geometrisiin muotoihin. Muoto on melkein aina kuusikulmio! Siistiä.

Stuðlagilin pylväät ovat jopa 30 metrisiä. Kanjonin alhaalla kiemurteleva joki on upean sininen ja tummat pylväät niille vaikuttava vastakohta.

Fun fact: Stuðlagilin pylväät ovat inspiroineet Reykjavíkin Hallgrímskirkjan suunnittelua ja kirkon julkisivun arkkitehtuuri jäljittelee juuri tällaisia basalttimuotoja. Itselleni muodosta tuli mieleen Sibelius-monumentti.

Möðrudalsöræfin ylänkö

Basalttikanjonilta jatkoimme matkaa kohti sisämaata Möðrudalsöræfin ylängölle, jota usein kutsutaan yksinkertaisesti Möðrudaluriksi, alueella sijaitsevan maatilan mukaan. Ylängön korkeus on noin 500–700 metriä merenpinnasta, ja täällä ei ole mitään. Ihanan karu, lähes asumaton osa Islantia.

Yhtäkkiä noustessamme ylängölle edessämme avautui upea luminen maisema! Edellisen yön aikana alueelle oli satanut useampi sentti lunta.

Pysähdyimme ihastelemaan maagista maisemaa ja edessämme avautui upea lumihuippuinen vuoristo. Yksi vuorista tunnetaan nimellä Herðubreið, lempinimeltään ”Queen of the Mountains”. Islanniksi nimi tarkoittaa leveäharteista, ja vuoren muoto onkin kauniin symmetrinen ja päältä tasainen.

”Queen of the Mountains”

Herðubreið kohoaa yksin keskelle laavakenttiä, ja on niin näyttävä, että se on valittu Islannin kansallisvuoreksi kansanäänestyksellä.

Täällä kaiken tyhjyyden keskellä sijaitsee Islannin korkeimmalla oleva maatila ja asuttu paikka – Möðrudalurin maatila, joka sijaitsee 460 metrin korkeudessa. Täällä voi yöpyä ja täältä löytyy kahvila, kirkko ja pienenpieni bensa-asema.

Dettifoss vesiputous

Seuraava pysähdyksemme oli Dettifoss, joka on Euroopan voimakkain vesiputous. Putous ei ole korkein eikä leveinkään, mutta sen vesimäärä tekee siitä voimakkaimman: 193 000 litraa vettä syöksyy alas sekunnissa. Putouksen korkeus on noin 44 metriä ja leveys 100 metriä.

Dettifossille päästäkseen kävellään muutama sata metriä laavakentän keskellä kivikkoista polkua. Perillä on näköalatasanteet. Kuvissa näkyy putouksen vieressä myös vielä hieman (likaista) lunta.

Oli hieno miten putous laski verhon lailla vain tuolta oikeasta reunasta kielekettä ja itse kieleke jatkui vielä pidemmälti. Mitenkään erityisen hyvä kuvauspaikka tämä meidän valitsema ei ollut. Tänne voi tulla myös putouksen toiselle puolelle, mutta en toki tiedä millaiset näkymät sieltä olisi ollut.

Dettifossin alueella sijaitsee itse asiassa kaksi muutakin putousta: Selfoss ja Hafragilsfoss. Jos näissä kaikissa haluaa vierailla on hyvä varautua noin 8-10 kilometrin kävelyyn.

Hveririn geoterminen alue

Seuraavaksi laskeuduttiin keskelle scifi-elokuvaa. Hverir näyttää siltä kuin oltaisiin jollain toisella planeetalle. Ja tuoksuu mädältä kananmunalta 😅

Hverir on Islannin pohjoisosassa, Mývatnin alueen lähellä, sijaitseva geoterminen kenttä. Se kuuluu laajempaan Námaskarðin solan alueeseen, joka on osa Krafla-tulivuorivyöhykettä. Alueella kuplii mutakattiloita, maasta puskee höyryä ja ilma on täynnä rikkihöyryä. Maaperän väritys johtuu mineraaleista, jotka nousevat pintaan geotermisen toiminnan seurauksena.

Tämä paikka on must see Islannin ring roadilla.

Grjótagjá – kuuma lähde luolassa

Seuraavaksi poikkesimme Grjótagján luolaan, jonka sisällä on kirkasvetinen kuuma lähde.

Islannissa useammassa paikassa on kuvattu elokuvia ja sarjoja ja esimerkiksi Game of Thrones on niistä sellainen, jonka olen itsekin katsonut. Tämä oli ensimmäinen kuvauslokaatio, jonka tunnistin! Tässä hämärässä luolassa Jon Snow ja Ygritte kuvattiin pulikoimassa. Mutta miten, kun vesi on nykyään 60 asteista? 😅

Luola on tosiaan aiemmin ollut suosittu uimapaikka, mutta Krafla-tulivuoren purkausten ja magma-virtojen takia vesi on nyt liian kuumaa pulikointiin.

Dimmuborgir, laavakivijättiläiset

Seuraavaksi pysähdyimme Dimmuborgiriin ihailemaan jähmettyneitä jättiläisiä.

Todellisuudessa jättiläiset ovat muodostuneet niin, että vesialueen on peittänyt paksu kerros laavaa. Kuuma laava on lämmittänyt vettä niin paljon, että se on ruvennut kiehumaan laavan alla ja lopulta suihkahtanut ylös laavan keskeltä. Myöhemmin laava jatkoi matkaansa, mutta nuo suihkahdukset jähmettyivät näiksi hassuiksi kivitorneiksi.

Dimmuborgir tarkoittaa suomeksi ”tummaa linnoitusta”. Monilla kivillä on ikäänkuin kasvot ja niitä on hauska täällä bongailla. Kävelyreittejä menee täällä ristiin rastiin.

Alueella on useita merkittyjä reittejä ja näköalapaikkoja. Ja totta kai – täälläkin on kuvattu Game of Thronesia. Dimmuborgir toimi sarjassa villien leirinä pohjoisessa.

Skútustaðirin valekraaterit

Päivän päätteeksi pysähdyimme Skútustaðirin pseudokraatereilla.

Nämä kraaterin näköiset muodostelmat eivät ole syntyneet purkauksesta vaan höyrystyvästä vedestä laavavirran alla, siksi niitä kutsutaan myös valekraatereiksi.

Lyhyt kävelyreitti kiersi kraatereita ja avasi maiseman niiden lisäksi suoraan kauniille Mývatnin järvelle. Hieno paikka, mutta tuuli aivan hitokseen ja olin ihan poikki jo päivästä. Eli nopea vilkaisu ja äkkiä takas bussiin ja hotellille. 😅

Tilaa ihmeessä blogista uutiskirje alta tai ota seurantaan laura_sielunruokaa instagramissa, niin tiedät, kun Islannin tarinat jatkuvat! Kaikki Islannin blogit löydät täältä.

Jätä kommentti

2 vastausta artikkeliin “Basalttikanjoni, ylänkö ja Mývatnin ihmeet”

  1. Immo / Matka voi alkaa avatar

    Upealta näyttää! Dettifoss ja Stuðlagil oli itselläkin mukana alustavissa suunnitelmissa, mutta päädyttiin skippaamaan ne kun ovat ykköstieltä sen verran sivussa, että ajamista olisi tullut liikaa. Tuo Stuðlagil jäi ehkä hieman harmittamaan. Jotenkin hullua, että se on suhteellisen tuore nähtävyys – se löydettiin vasta 2009 kun vedenpinta laski vesivoimalan rakentamisen seurauksena. Ja nousi somen myötä suurempaan suosioon vielä myöhemmin 🙂

    Tykkää

    1. Laura Saaranluoma avatar

      Totta! Olinkin kuullut tuosta Stuðlagilin löytämisestä, mutta en yhtään muistanut tätä kirjoittaessa! Dettifossin väliin jäämistä ei kannata harmitella yhtään, upeampiakin putouksia löytyy paljon 😀

      Tykkää

Lisää luettavaa: