Snæfellsnesin niemimaa

Reitti: Bjarnarhöfn – Snæfellsjökullin kansallispuisto – Kirkjufell – Djúpalónssandur – Arnarstapi – Reykjavík

Ring road tourimme viimeinen päivä keskiviikkona 14.5. päättyi länteen Snæfellsnesin niemimaalle. Tätä aluetta kutsutaan usein ”Islanniksi pienoiskoossa” sillä se sisältää pienellä alueella suurimman osan siitä mitä Islannilla on tarjota: jäätiköitä, vuoria, mustia rantoja ja kalastajakyliä. Päivä oli ikäänkuin hauska ”kertaus” koko reissuun. Mutta kunnon vesiputousta ei tänään päästy näkemään!

Ajomatka viimeisenä päivänä oli n. 405 kilometriä. Kartta merkintöineen löytyy täältä. Reitin päivittäminen ei jostain syystä onnistunut.

Bjarnarhöfn haimuseo

Päivän ensimmäinen kohteemme oli haimuseo, jossa olimme niin varhain, että edes paikan työntekijät eivät olleet vielä paikalla.

Vierailumme alkuun kuului mielenkiintoinen opastus ja tarina perheyrityksen hain lihan valmistuksesta. Hain lihassa käytetään Pohjois-Atlantin jäähaita (holkeri), joka on yksi maailman vanhimmiksi eläviä eläimiä (jopa 400 vuotta) ja elää usein sokeana merien syvyyksissä. Oli huojentavaa kuulla, että haita ei enää metsästetä. Mutta ei sekään toki niin kivalta tunnu, että tänne päätyvät hait ovat joka tapauksessa kalastuksen sivusaalista.

Haista tehty Islantilainen ”herkku” hákarl valmistetaan pitkän käymisprosessin tuloksena, sillä hain liha on itseasiassa sellaisenaan myrkyllistä. Käymisprosessi kestää kuukausia. Museokäyntiin kuului tottakai maistiaiset tästä pahanhajuisesta herkusta. Yllättäen yksi vaihtoehto oli taas nauttia hainpala snapsin kanssa. Ymmärrettävää. Toiseen vaihtoehtoon tuli saaristolaisleipää samaan suupalaan. Vaikka olin epäileväinen, niin mielestäni kuivattu kalanliha on vielä kamalampaa kuin tämä 😅

Snæfellsjökullin kansallispuisto

Matkalla syvemmälle niemimaan kärkeen, pysähdyimme ottamaan muutamat valokuvat Kirkjufell (463m) nimisestä vuoresta. Vuori on yksi Islannin ikonisimmista ja kuvatuimmista. Se esiintyy myös Game of Thrones -sarjassa ja se tunnetaan sen vuoksi myös nimellä Arrowhead Mountain, vaikka islanninkielinen nimi viittaakin kirkkoon.

Matka jatkui Snæfellsjökullin kansallispuistoon, joka saa nimensä sen keskellä sijaitsevasta jäätiköstä ja sen alla olevasta tulivuoresta. Luonto täällä on ollut kovilla meren armoilla, ja maisemat vaihtelevat mustista hiekkarannoista ja jyrkistä rantakallioista sammalkenttiin ja laavakivimuodostelmiin. Tulivuori purkautui tällä alueella viimeksi n. 1800 vuotta sitten.

Kansallispuisto perustettiin vuonna 2001 suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa ja historiallisia jäänteitä. Se on Islannin ensimmäinen kansallispuisto, joka ulottuu aina vuoren huipulta alas merenrantaan.

Djúpalónssandur

Seuraava pysähdyksemme oli Djúpalónssandur. Jälleen yksi kaunis laavahiekkaranta täynnä pyöreitä mustia, sileiksi hioutuneita kiviä. Nimensä paikka on saanut kahdesta syvästä lagoonista.

Aikoinaan ranta oli kalastajakylä, ja täältä löytyy edelleen neljä kuuluisaa “voimakiveä”, joilla nuoret miehet testasivat aikoinaan kelpoisuutensa kalastusveneisiin. Aika paljon piti nostaa, että pääsi hommiin 😅

Rannalle on ajautunut laivan hylkyjäänteitä, jostain myrskyssä haaksirikkoutuneesta laivasta. Ruostuneita, metallisia laivan osia lepää rannalla siellä täällä ja tekee taas maisemasta ihan elokuvakohtauksen näköisen. Hieno kohde!

Arnarstapin kylä

Arnarstapi on Snæfellsnesin niemimaan etelärannikolla sijaitseva söpö kyläpähänen, joka sijaitsee aivan kansallispuiston vieressä ja toimii ikäänkuin porttina puistoon.

Arnastapin kylää ja sen ihmisiä suojelee Bárður Snæfellsás, joka on puoliksi ihminen, puoliksi jättiläinen. Hän on saanut kunniakseen hauskan patsaan, jonka edessä otettiin ryhmäpotretti.

Kylän rannikko on myös luonnonsuojelualuetta ja täällä jyrkänteillä pesii paljon merilintuja. Kylässä sijaitseva pieni satama on Snæfellsnesin niemimaan ainoa satama.

Arnarstapin rannikolla kulkee kävelyreitti, jonka varrelta löytyy kuuluisa Gatklettur. Kaarimainen kivisilta, jonka reikä on syntynyt meren voimasta. Itse näin tässä merimursut pussaamassa 😍

Kylän takana kohoaa tumma ja jyrkkärinteinen Stapafellin vuori. Paikallisten tarinoiden mukaan se oli Bárður Snæfellsásin kotivuori ennen kuin hän vetäytyi jäätikölle asumaan.

Kylän ihailun jälkeen bussimme jatkoi matkaansa kohti Reykjavikia ja näimme kaikki ryhmämme jäsenet viimeistä kertaa. Viimeinen yö yövyttiin siis jälleen Reykjavikissa ja kukin lähti sieltä sitten omien lentoaikataulujensa mukaisesti kohti kotia.

Reissun parhaimpien tyyppien kanssa mentiin toki vielä porukalla illalliselle ja syötiin hyvät pitsat!

Huhhuh, olipahan reissu. Meinasi tällaista introverttia alata jo ahdistamaan näin pitkä oleilu pienessä bussissa tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta hyvin siitäkin koettelemuksesta selvittiin.

Islannin reissu on ollut pitkään haaveissa ja tämä road trip ylitti kyllä odotukset siinä, mitä kaikkea ehdittiin nähdä ja kokea ja vieläpä kuulla ja oppia meidän huikealta oppaalta Lovisalta. En usko millään, että omatoimireissulta olisi voinut saada näin paljoa irti, vaikka hienoja maisemia siinäkin toki pääsee näkemään. Tuntui, että kaikki islannin saagat ja tarinat antoivat niin paljon enemmän sisältöä maisemiin.

Äidin kanssa matkustaminen kahdestaan on myös rare treat, jota vuosien karttuessa arvostaa yhä vain enemmän ja enemmän. Jossain kohtaa ne yhteiset reissut loppuu, mutta taas saatiin ihania muistoja mitä yhdessä muistella ❤️

Jos haluat lukea lisää Islannin tarinoita niin ne löydät täältä. Ja jos muut reissut ja retket tulevaisuudessa kiinnostavat, niin tilaa ihmeessä uutiskirje alta tai ota seurantaan laura_sielunruokaa instagramissa.

Kiitos, kun olit matkassa mukana 🙂