REISSUJA LUONNOSTA LUKSUKSEEN
REISSUJA LUONNOSTA LUKSUKSEEN

Tätä blogia kirjoittaa 35-vuotias, luontoa ja luksusta rakastava nautiskelija, Laura. Sielunmaisemaani kuuluu luonto, sen kaikissa olomuodoissa, ja erityisesti intohimoni on hyvä ruoka.
Matkablogiini haluan tallettaa muistoja ja fiiliksiä reissuilta vuosien varrelta, jotta voin aina halutessani palata niihin. Samalla on mahtavaa, jos sinä löydät niistä vaikka uuden kohteen retkelle!
Toivottavasti viihdyt!

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laitamilla sijaitseva Katikankanjoni on monipuolinen ja vaikuttava päiväretkikohde Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla. Reitti on hieman reilu 2 kilometriä pitkä ja se seuraa mutkittelevaa puroa kanjonin pohjassa. Kanjonin seinämät ovat jyrkät ja korkeat, ja niitä kivutaan ylös ja alas, mikä tekee reitistä vaativan. Olen käynyt ensimmäisen kerran Katikankanjonilla heinäkuussa 2019 ja nyt toista kertaa aikalailla tasan

Kummitädin velvoitteet saavat myös minut suostumaan epäinhimillisiin tekoihin. Tänä vuonna se tarkoitti peräti kahta huvipuistovierailua viikon sisään. Kummilasten kasvaessa vaarana on, että näitä reissuja tulee tulevaisuudessa lisääkin. Täytyy toivoa, että he pian kasvaessaan uskaltavat hurjimpiin laitteisiin ilman aikuista, sillä näin 30+ vuotiaana sitä huomaa, että pahoinvointi on todellista, eikä pää kestä enää juuri mitään pyörivää

Pohjois-Norjan road trippimme päättyi Neiden-koskelle kalastuksen merkeissä. Neiden on suomeksi Näätämö, ja myös Inarin kunnassa Suomen puolella on Näätämön kylä ja Näätämöjoki. Kalaonni ei ikävä kyllä meitä suosinut, mutta paikka oli jumalaisen kaunis ja paikalliset ystävällisiä, joten viihdyin erittäin hyvin omissa oloissani. Viimeinen kohteemme Pohjois-Norjan road tripillä oli Neiden-koski ja siellä lähinnä kalastaminen. Olin aiemmin

Pykeija eli Pikku-Suomi oli toinen pääkohteemme tämän vuoden road tripillä. Ihanaa hemmottelua reissun puoliväliin saunomisen, uimisen ja hyvän ruoan parissa. Pykeijan piskuisessa kalastajakylässä asuu vain noin 200 asukasta ja sitä ympäröi hyytävä jäämeri. Neljännen road trip päivämme illaksi ajoimme Pykeijaan (norjaksi Bugøynes). Matkaa Vuoreijasta Pykeijaan oli vain 184km ja reitti kulki molemmin puolin Varanginvuonoa. Matkalla

Vuoreija oli tämän kertaisen reissumme pohjoisin kohde. Pieni, parin tuhannen asukkaan kalastajakylä, joka sijaitsee saarella jäämerellä, oli mielestäni paitsi kiinnostava, myös sympaattinen ja eloisa kyläpahanen. Panostimme ravintolaruokaan, vierailtiin hylätyllä bunkkerilla ja linnoituksella sekä ihasteltiin vaikuttavaa noitavainomuistomerkkiä. Kolmas päivä road tripillä ja ensimmäinen päivä Norjassa. Kaarasjoen majoitukselta matka jatkui Vuoreijaan, joka oli yksi reissun pääkohteista. Varangin

Rajanylitys Norjaan jännitti hieman etukäteen näin koronan ja matkustusrajoitusten aikaan, mutta lopulta kaikki sujui erittäin helposti. Yöpymispaikaksi valikoitui ihan rajan vierellä sijaitseva söpö pieni mökkikylä, Grensen Hytteutleie, osittain jalkapallofinaalin vuoksi, sillä näin lähellä rajaa puhelin oli vielä kotimaan verkossa ja peliähän ei missata voinut. Toinen kunnon ajopäivä matkalla Pohjois-Norjaan 11.7. Tänään tykitettiin Vikakönkäältä, Rovaniemeltä, missä

Viileän metsän syli, järven kimallus auringon paisteessa, kengän alla narskuva lumi… Sielunruokaa blogini kertoo retkistä ja paikoista, jotka saavat sydämeni pakahtumaan.
Tärkeä osa sielunmaisemaani on luonto sen kaikissa olomuodoissaan, mutta täältä tulet löytämään yhtälailla kirjoituksia hotelleista, nähtävyyksistä ja ravintoloista. Sydämeni sykkii niin vaeltamisesta ja teltassa nukkumisesta, kuin hemmottelusta ja luksuksesta. Intohimoni on hyvä ruoka. Matkustusseurana retkilläni ystävien, perheen ja avopuolison lisäksi usein myös koirani, Möhkö.