Sympaattinen Vuoreija – Road trip Pohjois-Norja

Vuoreija oli tämän kertaisen reissumme pohjoisin kohde. Pieni, parin tuhannen asukkaan kalastajakylä, joka sijaitsee saarella jäämerellä, oli mielestäni paitsi kiinnostava, myös sympaattinen ja eloisa kyläpahanen. Panostimme ravintolaruokaan, vierailtiin hylätyllä bunkkerilla ja linnoituksella sekä ihasteltiin vaikuttavaa noitavainomuistomerkkiä.

Kolmas päivä road tripillä ja ensimmäinen päivä Norjassa. Kaarasjoen majoitukselta matka jatkui Vuoreijaan, joka oli yksi reissun pääkohteista. Varangin niemimaan itäisessä kärjessä, saarella, sijaitsevaan Vuoreijaan tuli matkaa Kaarasjoelta n. 300km. Tie perille kulkee aluksi Tenojoen vieressä, eli vastarannalla näkyy Suomi. Ajomatka ei kilometreissä kuulosta pitkältä, mutta meillä taisi hurahtaa siihen ainakin 5-6 tuntia, tie on välillä erittäin kapeaa ja matkalla saa väistellä lampaita.

Tässä postauksessa

• Unohdettu bunkkeri
• Vuoreijan linnoitus
• Steilneset – Noitavainonähtävyys

Ravintolaruokaa, bunkkeri ja majoitus

Vuoreijan kaupunkiin ajetaan melkein 3 kilometriä pitkää tunnelia pitkin, joka kulkee jopa 88 metriä merenpinnan alapuolella. Kyseinen tunneli on osa meille tuttua E75-tietä.

Tiesitkö?

Tiesitkö, että E75 eli ns. Eurooppatie on yli 5600km pitkä tie, joka alkaa Vuoreijasta, Norjasta ja päättyy Siteiaan, Kreetalle? Suomessa valtatie 4 on kokonaan osa sitä. Tiellä on myös meriosuus Helsingistä Puolan Gdańskiin (wikipedia). Villen kanssa vähän meinattiin, että eiköhän se pidä joskus vetäistä päästä päähän!

Tunnelin toisella puolella vastassa on pieni ja sympaattisen oloinen kalastajakylä. Alan olla kuitenkin lähellä nälkäkiukkua ja sataa vettä, erittäin huono kombo. Päätämme mennä ravintolaan ja katselen Google-kartoista paikan tarjontaa. Abc Thai ravintolaa kehutaan ruoasta ja suomenkielisestä asiakaspalvelusta, ja hetken ympäri ajettuamme, toteamme sen huokuttelevimmaksi. Kadut ovat tyhjiä, mutta hämmästyksemme paikka on tupaten täynnä! Emme saa edes pöytää, mutta onneksi mahdumme syömään ikkunan vieressä tiskillä. Erittäin maistuvat annokset 👌

Sateen vuoksi päätämme jäädä yöksi ja tsekata pari nähtävyyttä seuraavana aamuna, ennen matkan jatkamista. Löydän tiskin vierestä pienen kartan paikan nähtävyyksistä, ja ystävällinen tarjoilija neuvoo meitä yöpymispaikan etsinnässä.

Lähdemme tutkimaan saaren pohjoisosaa, jonne tarjoilijan mukaan pääsee autolla ja jossa voi yöpyä missä vain. Tien päässä on kuitenkin heti kieltomerkit yöpymiseen, joten se siitä. Bongasin kuitenkin kartasta jotain mielenkiintoista ja vaikka autolla ei pääse enää eteenpäin huonokuntoisella tiellä, uhmaamme tihkusadetta ja lähdemme tarkistamaan bunkkeria.

Nähtävyys saattaa olla tyhjä arpa, sillä kohteella ei ole yhtään Google-arvostelua, mutta Möhkön pakollinen ulkoiluttaminen ajaa meitä hulluihin tekoihin. Usvaisessa, harmaassa säässä paikka on vähintäänkin pelottava. Bunkkeri on ilmeisesti saksalaisten rakentama ja olisi mahtavaa tietää siitä lisää, mutta koko paikka on ikäänkuin täysin unohdettu.

Oikeanpuoleiset, erittäin jyrkät ja huonokuntoiset portaat johtivat ylös katolle. Jouduimme mennä ylös yksitellen, sillä Möhköä ei voinut mukaan ottaa. Kyllä kuumotteli!

Alla oleva luolansuu, on ilmeisesti uloskäynti bunkkerin kellaria pitkin. Ville yritti käydä siellä pimeässä vähän, mutta tuli jostain syystä aika nopeasti pois.

Sateesta huolimatta, oltiin molemmat ihan liekeissä tästä salaisesta helmestä, joka löydettiin puoliksi sattumalta! Mistähän johtuukin, että sellaiset paikat, joista niin moni ei tiedä, on yleensä parhaita fiilikseltään?

Pieneltä saarelta löytyi yksi asfalttipäällysteinen camping, Vardø Bobilplass, mutta koska sieltä ei löytynyt tähän aikaan illasta edes vessaa käytettäväksi, päätämme säästää nämä 20€ ja yöpyä saaren ulkopuolella tien vieressä.

Vuoreijan linnoitus

Tiistai 13.7. valkeni kauniina ja päästiin näkemään yöpaikan maisemat kirkkaalla kelillä. Aamupalan jälkeen suunnattiin takaisin Vuoreijaan tsekkaamaan vielä pari nähtävyyttä!

Vardøhus Festning, eli oikein suomennettuna ilmeisesti Varjakan linnoitus, on osittain jo 1300-luvulla rakennettu, upea 8-sakarainen puolustuslinnoitus Vuoreijan saarella.

Niinkuin usein linnoituksilta, myös tältä paikalta oli hyvä näkyvyys ympäristöön ja sitä kautta upeat näkymät!

Luulimme, että myös rakennusten sisälle olisi ollut pääsy, mutta ne eivät ainakaan meidän käyntimme yhteydessä olleet auki. Kohde oli mukava kävelykohde, johon oli helppo ottaa koira mukaan.

Steilneset – noitavainonähtävyys

Linnoitukselta matka jatkui etukäteen minua eniten kiinnostavaan kohteeseen, taas kerran Google-mapsista bongattuun, noitamonumenttiin (Heksemonumentet).

Steilneset muistomerkki oli kaksiosainen, vaikuttava teos noitavainojen uhreille. Kävelimme ensin pitkin pimeää käytävää, jossa jokaista 91:tä tällä paikalla noituudesta tuomittua ja poltettua uhria kohden oli valo ja ikkuna sekä tekstitaulu oikeudenkäynnistä. Meitä harmitti isosti, kun taulujen tekstit olivat pelkästään norjaksi. Tietenkin, kun päästiin toiseen päähän rakennusta, niin löydettiin yhdestä pimeästä kulmasta oven takaa pieniä opasvihkosia, joissa tekstit oli käännetty myös englanniksi.

Uskallettiin ottaa Möhkö sisälle rakennukseen, sillä missään ei ollut kieltokylttejä eikä paikalla ollut juuri muita kävijöitä.

Toinen osa muistomerkkiä oli kauniin lasipaviljongin keskellä uhrien muistoksi roihuava ikuinen tuli.

Pohdittiin Villen kanssa tuolin ympärille sijoitettujen peilien merkitystä, visuaalisen efektin lisäksi. Mielestäni peilit kuvaavat uhrin ympärillä olevia tuomitsevia ihmisiä. Peilistä heijastuvat heidän omat pelkonsa ja epävarmuutensa, jotka keskellä palava uhri on joutunut kohtaamaan. Istuu myös nykypäivän maalaus/kiusaamiskulttuuriin. Jos joku on lukenut, mitä taiteilija on peileillä oikeasti halunnut kuvastaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla!

Mielestämme Vuoreija oli eloisa, sympaattinen pieni kalastajakylä ja kaunis saari Jäämerellä. Muutamassa muussa blogissa paikka on saanut kuitenkin karmaisevan aavekaupungin leiman.

Ilmeisesti koronan vaikutuksesta nämä Pohjois-Norjan kaukaiset pienet kylät ovat saaneet elinvoimaansa takaisin ja ne kiinnostavat yhä enenevissä määrin sekä norjalaisia että suomalaisia turisteja. Itse myös rakastan kohteita, joissa ei tarvi kärsiä väenpaljoudesta ja ihmiset tervehtivät ja ovat ystävällisiä, kuten täällä!