Huippujen kierros – Kolin kansallispuisto

Kolin päiväreitit sykähdyttävät monipuolisuudellaan ja käsittämättömillä maisemillaan. Hiljaiseen luonnon rauhasta nauttimiseen helppo Huippujen kierros ei ehkä ole se parhain vaihtoehto, mutta upean kansallismaiseman ihastelu on melkein pakko tehdä kun Kolin kansallispuistoon pääsee.

Kolin kansallispuistossa vierailu on ollut pitkään haaveissa sen sykähdyttävien maisemien, upeiden vaarojen ja sinisenä hohtavan Pielisen vuoksi ja myös siksi, että Itä-Suomi on itselleni vähemmän koluttua aluetta. Helatorstain suoman pitkän viikonlopun turvin, ehdimme ystäväni Aliisan kanssa käydä neljässä päivässä neljällä eri kohteella.

Kolin kansallispuiston maisemia ei syyttä kehuta Suomen kauneimmiksi. Sadat tuhannet turistit käyvät täällä vuosittain ihastelemassa Suomen tunnetuinta kansallismaisemaa. Sivistyin itsekin tällä reissulla, kun kuulin, että Suomessa on yhteensä 27 kansallismaisemaa, jotka on valittu kuvaamaan Suomen maiseman erityispiirteitä. Kohteita löytyy laidasta laitaan, eivätkä ne ole pelkkiä luontokohteita. Veikkaan, että moni muukin on luullut Kolin olevan the one and only kansallismaisema, mutta näin ei tosiaan ole. Jos kansallispuistot alkaa olla kierrettynä, niin kansallismaisemien ihastelusta saakin kivan uuden bucket listin!

Huippujen kierros

Huippujen kierros on Kolin tunnetuin reitti ja sieltä avautuvat maisemat ne kuvatuimmat. Tähän klassikkokierrokseen sisältyy kaikki Kolin korkeimmat huiput: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli.

Kierros on pituudeltaan vain 1,4 kilometriä ja melko helposti saavutettavissa. Jos reitille lähtee Sokos Hotel Kolin pihasta on reitin alussa vain lyhyt jyrkähkö porrasnousu ja tämän jälkeen pidempiä nousuja tai laskuja ei juuri ole. Toki reitti on melko kivikkoista ja kulkee paikoin silokallioilla, eli tarkkana täällä saa olla. Jostain luin, että lyhyen porrasosuuden voisi kiertää lastenvaunuilla, mutta en itse kyllä lähtisi reitille vaunujen kanssa, oli siinä sen verran kapuilemista ja kivikkoa. Ainakin voisin kuvitella, että nautinto siitä on kaukana. On kuitenkin mukava, että esteetönkin kulkureitti täältä löytyy!

Lyhyen reitin ja maisemien ihastelun lomaan olisi näppärä yhdistää vielä vierailu hotellin vieressä sijaitsevaan Luontokeskus Ukkoon, joka on käyntimme aikaan valitettavasti suljettuna.

Me lähdemme Huippujen kierrosta kohti suoraan majoituspaikkamme Kolin Keitaan eli Mattilan tilan pihasta, joka on myös osa Kasken kierrosta. Näin matkaa koko lenkille kertyy yhteensä 5 kilometriä ja aikaa meillä kuluu kaksi tuntia. Kolin Keidas sijaitsee melko alhaalla verrattuna esimerkiksi hotellin lähtöpisteeseen, mistä syystä noin puolet matkasta onkin pelkkää pitkää, jyrkkää, loputonta nousua. Takaisin laskeutumista ei helpota se, että olemme Aliisan kanssa molemmat polvivaivaisia ja nimenomaan alastulo on polville kivuliaampaa.

Reitin helppouden ja saavutettavuuden vuoksi, huippujen kierros on ajoittain melko ruuhkautunut ja kuulemma parhaille kuvauspaikoille saa tiettyinä aikoina jonotella vuoroaan. Hotellin välittömästä läheisyydestä lähtevä reitti ei ehkä ole se luonnonmukaisin ja retkeilymäisin, mutta tietenkin on mahtavaa, että tämä upea maisema on tuotu lähelle isompia ihmismassoja. Käyntimme aikaan toukokuussa reitillä on kyllä paljon muitakin ihmisiä, mutta ei häiritsevällä tavalla.

Myöhemmin visiitillämme opimme mukavalta Kolin mökkiläiseltä, että Ukko-Kolin korkeus on helppo pitää mielessä muistisäännön avulla. Ukko-Kolin korkeus on siis 3+4=7 eli 347 m merenpinnan yläpuolella. Se on Etelä-Suomen korkein kohta. Akka-Koli ja Paha-Koli eivät kuitenkaan häviä Ukolle korkeudessa kuin muutamia metrejä.

Huipuilla on nähtävissä upeaa jääkauden muovaamaa silokalliota sekä kaunista, auringossa hohtavaa valkoista kvartsiittia.

Retkiäni jo hetken seuranneet lukijat miettivät jo tässä kohtaa, että mitä on tapahtunut, missä eväät? Niinpä. Tarkoituksenammehan oli testata upouutta halsteria nuotiolla ja valmistaa herkullisia quesadilloja, mutta metsäpalovaroitus tekikin meille tepposet. Ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että toukokuussa olisi varoitus voimassa, mutta vaikka kevät olikin kylmä ja kolea, niin myös vähäsateinen. Siksipä kävelimme kiltisti takaisin Kolin Keitaalle tekemään ruokaa trangialla.

Upeat maisemat ja lyhyen, mutta haastavan reitin tarjoili Huippujen kierros. Kirjoittelen vielä vaelluksista Mäkrällä ja Ryläyksellä sekä käynnistä Pirunkirkolla.