Etätyöt Lapissa

Oletko haaveillut etätyöstä Suomen upean luonnon keskellä Lapissa? Takkatulen ritinä, pureva pakkanen ja hitaasti taivaalta leijaileva lumi jo valmiiksi kaunista tykkylumista metsää vasten on monen suomalaisen sielunmaisema. Lapin lumo ja hiljaisuus on alkanut puhutella itseäni aikuisiällä yhä enemmän ja enemmän ja jo pitkään on ollut haaveena päästä viettämään Lapissa enemmän aikaa. Kaikeksi onneksi etätyö sen nyt mahdollistaa!

Vaikka kohta 8 vuoden etätyökokemuksella olen työskennellyt vaihtuvissa paikoissa mökeillä, reissuilla ja ulkomailla, junasta, autosta ja usein myös sängystä käsin on pidempijaksoinen etätyöpätkä melko erilainen kokemus kuin nuo lyhyet. Tärkeiksi huomioitaviksi seikoiksi nousee arjen rytmitys ja rutiinit, jotka uuteen paikkaan siirryttäessä saattavat aiheuttaa yllättäviä sopeutumisvaikeuksia. Minkäslaisia teemoja sieltä sitten ajatuksiin nousi työnteosta ja elämän reunoilta yleensä?

Uudet rutiinit

Olen viihtynyt etätöissä jo vuodesta 2015 eli kauan ennen pandemian tuomaa etätyöbuumia. Pyhällä vietetty kuukausi oli kuitenkin ensimmäinen pidempi jakso etätyöskennellen muualta kuin kotoa käsin. Lähdimme avopuolison ja staffi-koira Möhkön kanssa etätöihin Lappiin loppiaisen jälkeen 7.1. ja kotiin palasin neljän viikon jälkeen 5.2.

Mieli oli virittynyt Lapin matkaan jo kuukausia ja haaveilin pitkistä hiihtolenkeistä, retkistä ja upeista maisemista. Totuushan on kuitenkin se, että etätöissä tehdään töitä. Shocking! Kun työt loppuvat neljän tai viiden aikoihin iltapäivällä on pohjoisessa PIMEÄÄ. Erityisesti tammikuussa. Luonnosta ja maisemista nauttiminen ei pilkkopimeässä ole ihan samanlaista, vaikka toki mahdollista. Neljän aikaan voisi hyvin ajatella, että kello on esimerkiksi kahdeksan illalla ja keho ja mielikin tuntuu olevan jatkuvasti hieman alavireinen. Lisäksi suurin osa palveluista ainakin Pyhällä sulkeutuu myös iltapäivällä. Viikonloppuisin ei ehdi mitenkään tehdä kaikkea sitä mitä Lapin lumolta oli toivonut.

Mielialan ja vireystason ylläpitämiseksikin riittävä määrä valoa on todella tärkeää. Näin jälkiviisaana työaikoja ja rutiineja olisi voinut miettiä jo valmiiksi hieman uusiksi. Toki täydessä pimeydessä herääminen varhainkin on hieman haastavaa. Jos joustavan työajan ja palaverien tiimellyksessä on mahdollista, niin työpäivän aloittaminen klo 11-12 soisi mahdollisuuden nauttia valosta aamupäivällä ja venyttää töitä mieluummin pimeään iltaan. Yksi järkevä vaihtoehto olisi myös osittainen työaika.

Toinen tärkeä pointti on sää! Tammikuu oli ainakin meidän kohdalla varsin pilvinen ja lunta satoi useana päivänä. Aurinkoisia päiviä oli kuukauden aikana ehkä 4-5. Näinä päivinä on ehdottomasti vapaapäivän tai lyhyemmän työpäivän vuoro! Se tunne, kun katselet kauan kaipaamaasi aurinkoa mökin ikkunasta exceliä hakaten ja töiden jälkeen pimeys on jo jälleen kerran laskeutunut, on vähintäänkin masentava. Todennäköisesti, jos olet pitkällä etätyöpätkällä niin työnantajasi (parhaimmassa tapauksessa sinä itse) kyllä sallii myös jouston työajassa ja työpäivää on helpompi venyttää silloin kun ulkona tuulee ja vihmoo räntäsade.

Oma aika

Niin romanttiselta kuin kahden kesken vietetty kuukausi Lapissa saattaakin kuulostaa, niin yhden, saman ja AINOAN naaman katselu saattaa alkaa pikkuhiljaa jäytämään. Erityisesti jos olet sosiaalinen ihminen, joka näkee ystäviä useamman kerran viikossa, on ero normaaliin arkeen aika raju. Itse kaipaan paljon aikaa yksinäni palautuakseni, mutta kun reissussa ei kummallakaan ole niitä arjen menoja ja omia puuhiaan, on toisen kanssa pienissä neliöissä 24/7 vietetty aika yhtäkkiä hieman liikaa.

Omaa aikaa kannattaa ehdottomasti järjestää esimerkiksi lähettämällä kumppani aika ajoin kirjaimellisesti suksimaan kuuseen, eli hiihtämään. Itsellekin pitkät hiihtolenkit ovat oivaa akkujen latausta, mutta kaipaan myös yksin kotona oleilua, joka pitkässä reissussa poissa kotoa, voi olla oikeasti haastavaa. Kodissa kun usein on se jokin turva ja lämpö, mitä välttämättä ei vuokramökissä saavuta.

Kun kaksi ihmistä tekee etätöitä ja molemmilla on päivän aikana useampi palaveri, niin tilaa voisi hyvä olla mökissä hieman enemmän kuin yhden makuuhuoneen verran. Ei tarvitsisi sitä mikrofonia naputella koko ajan päälle ja pois (ja puolet kerroista unohtaa olevansa mutella), kun taustalta kuuluu kumppaninkin puhe. Tai sitten lähistöltä voisi etukäteen etsiä jonkun kivan etätyöskentelypaikan, johon vetäytyä tekemään ainakin hiljaisia töitä. Näin omaa aikaa ja rauhaakin olisi helpompi ottaa.

Työergonomia

Tiedettiin kyllä lähtevämme pieneen mökkiin yhdellä makuuhuoneella ja parvella. Ehkä se mitä ei huomattu ajatella, oli se, että yli kolmekymppisen ihmisen kroppa ei kuukautta kestä sohvalla työskentelyä tai pienen lipaston äärellä kyykkimistä. Keittiön pöytä oli varmasti ergonomisin työpiste, vaikka minkäänlaisia säätöjä siinäkään ei toki ollut mahdollista tehdä.

Meillä oli mukana kaksi näyttöäkin, mutta niistä vain toinen mahtui olemaan käytössä. Vaikka viikko tai kaksikin menee varmasti ties missä työskennellen pelkällä läppärillä selkä kyyryssä (okei, tiedän, että jotkut työskentelee näin aina!), niin kuukausi ei välttämättä mene.

Pyhällä usein kuuli paikallisilta, että täällä on nykyään tosi paljon etätyöntekijöitä, mutta en tiedä onko sitä osattu huomioida palveluissa saati mökkien varustuksissa vielä riittävästi. Jos siis olet majoitusyrittäjä Lapissa niin panosta tähän!

Miten vähällä sitä pärjää?

Lähdimme Pyhälle autojunalla, auto ääriään myöden täynnä ja suksiboksi katolla. Erilaiset harrastusvälineet suksien, lumilaudan ja retkikeittimen muodossa sekä eri pakkasasteille soveltuvat ulkoiluvaatteet vievät hirveästi tilaa. Tavaraa oli mukamas järkyttävät määrät mukana.

Todellisuudessa mukana olevat tavarat olivat pienenpieni murto-osa siitä käsittämättömästä tavararöykkiöstä mikä jäi vielä kotiin. Mukana ei todellakaan ollut edes kaikki talvivaatteet. Toki Suomessa yleisesti vuodenajat luovat aika paljon tarpeita erityisesti pukeutumiselle, eikä kesävaatteita nyt tokikaan talvella kaivata vaikka ne tarpeellisia ovatkin, mutta kuukauden aikana pohdin useasti sitä, miten paljon turhaa tavaraa on kotona. Ei vain vaatteita, vaan tavaraa, jota ei koskaan käytetä. Miten loppujen lopuksi kuukauden reissullekin lähdettäessä ne kaikkein tärkeimmät ja tarpeellisimmat tavarat mahtuvat lopulta melko pieneen tilaan.

Mitä sillä kaikella muulla tavaralla oikeasti tehdään? Miten vähällä sitä oikeasti voisi tulla toimeen, aivan yhtä hyvin? Tai jopa paremmin. Oli varmasti monen asian summa, että Pyhällä mieli tuntui tyhjemmältä ja levollisemmalta, mutta en usko, että tavaroiden vähyys oli siinä yhtälössä merkityksetön.

Random tipsejä

• Yöjuna pohjoiseen on ihana kokemus ja sen lähemmäksi teleporttia ei pääse. Laitat silmät kiinni Helsingissä ja aamulla heräät Rovaniemeltä. Tämä tietenkin jos saat nukuttua kaikelta kolinalta ja heilunnalta. Meillä oli junassa myös auto ja kun varauksen teki riittävän ajoissa ei hinta ollut juuri kalliimpi kuin ajaminen näillä bensan hinnoilla.
• Puhelimen netin jaolla pärjäsi Pyhällä yllättävän mahtavasti, vaikka reissun alussa hieman mietityttikin, miten pärjätään ilman wifiä.
• Revontulien metsästystä varten kannattaa puhelimeen ladata erityisesti Pyhän alueella toimiva Aurora Alert -sovellus.
• Muista otsalamppu!
• Huolehdi tauoista, niin kuin toki muutenkin etätöissä ja lähde kokeilemaan vaikka joitakin Pyhän lukuisista ja viihtyisistä ravintoloista!
• Käy avannossa. Hengitä. Tässä on kaikki.