Hiihtokausi 23-24

Hiihtokausien kokoaminen yhdeksi kirjoitukseksi itselle muistiin on ollut jo pitkään mielessä, joten mikäs sen parempi aika aloittaa kun kesäkuu! Viileät hanget, purevat pakkaset ja jäätävä tuuli kaihoisasti mielessäin aina hellesäillä. 😎

Hiihtokauden startti

Hiihtokausi avattiin oikeinkin hyvissä ajoin 2.11.2023.

Lumi oli vasta jäänyt maahan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla aivan muutama päivä aiemmin ja siellä Pyhävuorella jo vedettiin täysillä latuja. Onneksemme satuimme olemaan juuri oikeaan aikaan mökkeilemässä Hannunluhdassa.

Hiihtämässä käytiin tuolla viikolla parikin kertaa äitini kanssa. Ladut ei mitään ihan parhaita olleet, pertsan uraa ei vielä ollut, mutta vapaata pääsi hiihtämään. Olosuhteet ei haitannut ollenkaan, kun kauden aloittamisen riemu oli niin vahvasti läsnä!

Heti seuraavana viikonloppuna tultiin taas lakeuksille ja käytiin hiihtämässä Seinäjoen ensilumenlatua.

Kauden ensimmäinen hiihto ”kotiladuilla” Paloheinässä oli 1.12.2024. Joulukuussa hiihdettiin sen lisäksi Lahden Salpausselällä itsenäisyyspäiväreissulla, Simonkylässä Vantaalla, joulun alla jälleen Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla: Pyhävuorella, Kauhajoella Sotkassa ja Säläisjärvellä Kurikassa sekä uuden vuoden vietossa Kolilla.

Kolin reissulla pakkasta oli reilu 15 astetta ja suksi ei luistanut mihinkään. Teimme porukalla reilun 17 kilometrin lenkin, johon meni reipas 2 tuntia. Minulla oli lainassa kaverin sykevyö ja keskisyke reissun aikana oli 151, eli pikkuisen voi sanoa olleensa kovilla vaikka vauhti ei päätä huimannut.

Hiihtämässä ja etätöissä Pyhällä

Loppiaisen jälkeen juna kuljetti Pyhälle viideksi viikoksi etätöihin ja tietenkin hiihtämään! Toinen vuosi kun pääsi tätä unelmaa elämään todeksi. 🥰

Ensimmäisellä kerralla naista söi aika paljon, kun lunta satoi koko tammikuun ja hiihtobaanat oli jatkuvasti pehmeitä ja ihan hiton raskaita. Tälle vuodelle osasi asennoitua oikein, mutta ei niitä kilometrejä kyllä tainnut yhtäkään helpolla tulla.

Viimeiselle viikolle äiti tuli kanssani hiihtelemään ja pakkasmittari huiteli reilussa parissa kymmenessä. Käytiin ostamassa vähän lisää lämmintä hiihtokamaa ja painettiin menemään.

Kun pakkanen kiristyi vielä lähemmäs kolmeakymmentä astetta, niin hiihtämässä pystyi olla noin tunnin, kun sitten alkoi väkisinkin tulla liian kylmä vaikka mitä oli päällä. Tuubihuivi, jossa leikattu reikä suun kohdalla, toimi tosi kivasti kasvoja suojaamassa. Ja oli tyylikäs. 😅

Tarkoituksena olisi kirjoitella vielä Pyhän lempihiihtoreiteistä oma julkaisu, mutta tänä vuonna oli ainakin erityisen kiva päästä hiihtämään äidin kanssa Luosto-Pyhä lenkki ja kestosuosikeita on Pyhäjärven ympärihiihto sekä Kiimaselän lenkki, jonka varrella voi tupaan pysähtyä eväille. Möhkön kanssa on kiva käydä myös hiihtämässä Pyhällä, kun heti mökin takaa lähtee koiraladut.

Kilometrit Pyhällä 212. Hieman jäi tavoitteesta, joka taisi olla 50 km per viikko.

Helmikuussa äitini hiihti Kauhahiihdossa 30 km lenkin ja samalle päivälle sattui myös etelään oikein kiva hiihtokeli. Hiihdettiin silloin Villen kanssa kauden eka yli kolmekymppinen äidin tsempiksi.

Itärajan hiihtovaellus

Helmikuun viimeisellä viikolla lähdettiin äidin kanssa hiihtovaelluksella Suomen itärajalle. Viiden päivän vaelluksen aikana hiihdettiin 105 kilometriä perinteistä.

Matka alkoi Hossasta, jossa hiihdettiin kansallispuistossa. Toisena päivänä siirryimme Martinselkosen Eräkeskukselle, jossa hiihdettiin seuraavat pari päivää ja neljäntenä hiihdettiin Martinselkosesta Arolaan. Viides ja viimeinen päivä hiihdettiin vielä Martinjoelle.

Jokaiseen hiihtopäivään kuului ihana lounaskeitto laavulla Kassun valmistamana. Illalla tietenkin saunottiin ja syötiin majapaikoissa. Meitä oli aivan mahtava kansainvälinen porukka ja tietenkin luonto oli kauniin koskematonta ja karua.

Tarkemman kertomuksen koko hiihtovaelluksesta löydät täältä!

Pääsiäisviikot Ylläksellä

Pääsiäisen aikoihin lähdettiin kahdeksi viikoksi kaveriporukalla Ylläkselle. Olin etukäteen fiilistellyt mahtavia keväthenkikelejä ja pitkiä hiihtolenkkejä, esim. Ylläs-Levi reitin hiihtämistä, mutta keli ei taaskaan päästänyt meitä helpolla. Kaiken lisäksi auto sanoi sopimuksen irti Yli-Tornion hoodeilla ja uudet pertsan monot aiheuttivat aivan kamalat rakot ekalla muutaman hassun kilometrin pituisella hiihdolla. Siitä sitten keräiltiin itteään hetki uuteen nousuun. Ja ostettiin toiset uudet monot.

Uutta lunta satoi useampana päivänä lisää ja hiihtobaanat oli kyllä pehmeitä ja raskaita. Hiihdin yhtenä päivänä yksin 42 kilometrin lenkin, ja mietin ensimmäisen kuuden kilometrin kohdalla, että oon nyt jo suht väsynyt. About viisi tuntia se sitten otti. Vapaalla. 😅 Tämä oli elämäni pisin hiihtolenkki ja kun kerta oli päätetty että hiihdetään, niin sehän sitte hiihdettiin kiukulla.

Pyhällä oli sen verran paljon latuja eikä oikein selkeitä reittejä, että sieltä on vaikea nimetä lemppareita. Ylläsjärven jäällä oli meillä Villen kanssa yksi ihana auringonlaskuhiihto ja sitten toinen aivan kamala myrskytuuli hiihto, kun tuuli oli puhaltanut ladut ihan umpeen. Peurakaltion kahvilalta tehty viimeisimpien päivien lenkki oli ainakin yksi lemppareista. Pääasiassa hiihdettiin kuitenkin Yllästunturin eteläpuolella Palovaaran alueella, jossa meidän mökki sijaitsi.

Ylläksen reissu oli ajoitettu niin, että sukset saisi pakata kesäsäilöön odottamaan ensi talven lumia ja pahin loskapaska etelässä olisi mennyt ohi. Takatalvi iski kuitenkin vielä huhtikuun lopussa ja täytyihän siinä vielä käydä Paloheinässä heittämässä kauden vika hiihto 24.4.2024.

Kauden paras hiihto

Kauden paras hiihto oli ehkäpä Ylläksen viimeisen päivän hiihto. Lähdettiin saamamme suosituksen perusteella Villen kanssa Totovaaraan, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Oltiin vältelty reissun aikana punaisia reittejä, sillä sinisissäkin oli toistaiseksi ollut tarpeeksi haastetta, mutta nyt uskaltauduttiin tänne erään herrasmiehen ylipuhumina.

Ensimmäiset neljä kilometriä lenkistä olivat loputonta ja tuskaista ylämäkeä ja olin taas ihan luilla. Huipulla odotti mieletön Haavepalon näköalatasanne, josta aukeni kirkas taivas ja pystyi spottaamaan Ylläksen alueen seitsemästä tunturista kuusi. Vain pieni tuulen vire kävi huipulla. Ilma oli niin upea, aurinko lämmitti ja takaisinpäin käännyttäessä se ylämäen kipuamisen tuska kyllä palkitsi. Neljä kilometriä leppoisaa laskua vaan nautiskellen ja fiilistellen hiihtoa ja talvea ja Suomen kaunista luontoa. Upean lenkin kruunasi illan avantosauna. Onko parempaa!

Pitkä ja ihana kausihan siitä tuli! Kahdeksan viikkoa pohjoisen keleistä nauttimassa takasi sen, että hiihtokilometrit olivat elämäni huiput: 752 km!

Kalustehankintoina oli paksumpi hiihtotakki ja paksu merinovillainen aluskerrasto. Sille on tullut paljon käyttöä ja toivon sen kestävän vuosia vuosia. Yksi hutiostos tuli Rossignolin pertsan monojen osalta ja sitten Ylläkseltä piti hankkia korvaavat Salomonin perusmonot, jotka olivat hieman paremmat, mutta eivät nekään oikein hyvät olleet. Vanhoilla kombi-monoilla, joita ei enää edes valmisteta, päästelty pertsaa nuoruudesta asti. Oikein harmittaa näin jälkikäteen, että ne oli aika vaihtaa.