Koloveden kansallispuisto

Itä-Suomen road trip jatkui Tertin kartanosta Mikkelistä kohti Koloveden kansallispuistoa, mutta road tripin hengessä kierrettiin toki muutaman pit stopin kautta.

Savonlinna taisi olla itsellenikin täysin uusi tuttavuus. Halusimme tietenkin nähdä Olavinlinnan ja osallistuimme siellä opastetulla kierroksella, joka oli todella mahtava ja mielestäni paljon antoisampi kuin pelkkä vierailu linnassa. Oopperajuhlat olivat linnassa piakkoin alkamassa, niin valitettavasti osa alueista oli katettuina, mutta linna oli siitä huolimatta varsin vaikuttava kokemus.

Savonlinnassa vierailtiin myös Riihisaaren museossa, jossa oli kiva norppanäyttely ja syötiin lörtsyt torilla juuri ennen sadekuuroa. Museoon pääsi edullisesti Olavinlinnan kimppalipulla ja se sijaitsikin aivan linnan vieressä.

Iltapäivästä ajeltiin vielä Punkaharjuun ihastelemaan Suomen kauneinta maisematietä ja sen harjuilta avautuvia maisemia. Ehdottomasti käynnin arvoinen, vaikkakin koen, että maisemat yläilmoista olisivat olleet vieläkin upeammat.

Olo Center

Kahdeksi viimeiseksi road trip yöksi varasimme majapaikan Olo Center boutique hotellista Enonkoskelta aivan Koloveden kansallispuiston kupeesta. Majoitustoiminnan lisäksi täällä järjestetään erilaisia retriittejä, aktiviteetteja ja toimintaa niin yksityisille kuin yrityksille.

Olo Center toimii vanhassa koulussa, joita maaseudulla riittää. Toiminta on antanut koululle uuden elämän, mutta rakennus henkii edelleen koulun historiaa ja perinteitä. Natisevat puulattiat ovat siis elintärkeä osa paikan äänimaailmaa. Tarkoitus oli ehdottomasti varata majapaikka veden ääreltä, mutta näin ei lopulta ikävä kyllä ollutkaan vaikka luulimme.

Huoneeseemme ei kuulunut omaa vessaa tai keittiötä, mutta muita majoittujia ei vierailumme aikaan ollut, joten yhteiset tilat olivat yksin meidän käytössä. Huone oli tyylikkäästi sisustettu ja pidin muutenkin paikan tunnelmasta kovasti, vaikka toki myös vähän pelotti, kuinkas muuten. 😅

Ihanalla luomuaamiaisella oli tarjolla oman puutarhan herkkuja, esimerkiksi jumalainen yrttiöljy, jota kauhoin itse leivottujen leipien päälle. Myös meitä varten tehdyt munakkaat olivat herkulliset.

Aamiaisen lisähinta oli 16€ per henkilö. Majoituksen hinta kahdeksi yöksi oli 305,80€.

Koloveden luontotupa

Kansallispuistopäivämme alkaa tutustumisella Enonkosken keskustassa sijaitsevaan Koloveden luontotupaan.

Vierailijoiden palvelukeskuksena toimiva tupa sijaitsee vanhassa 1800-luvulta peräisin olevassa sahan makasiinissa ja täältä saa myös paljon tietoa alueen muista matkailumahdollisuuksista. Tuvassa sijaitsee kansallispuistosta kertova näyttely, johon tutustumme nopeasti. Alue on hurmaava, tuvan takana virtaa kaunis koski ja vieressä on upeita hiekkalinnaveistoksia hiljattain käydyistä kilpailuista.

Tuvan jälkeen nappaamme kaupasta eväät retkelle ja jatkamme kansallispuistoon.

Koloveden kansallispuisto ja Nahkiaissalo

Koloveden kansallispuistossa vaellusreittejä jalan on rajoitetusti, sillä alue on ensisijaisesti suunnattu vesillä liikkuville, kuten melojille. Meidän Möhkö-koira ei kuitenkaan ole mikään vesipeto, vaan ennemminkin vellihousu, joten päätämme valita jalkaisin kuljettavan reitin, Nahkiaissalon luontopolun.

Kansallispuisto tunnetaan upeista vesistöistään ja jyrkistä kallioistaan, mutta maasto on paikoin vaikeakulkuista, mikä rajoittaa kävelyreittien määrää, mutta tekee samalla alueesta ihanan erämaisen ja rauhallisen. Nahkiaissalon luontopolku onkin käytännössä ainoa vaihtoehto, ellei ole valmis saapumaan vesiteitse toiselle reitille.

Nahkiaissalon luontopolku kiertää samannimisen saaren ja esittelee alueen monimuotoista metsää ja kallioita ja siitä on tietenkin upeat järvinäkymät Saimaalle. Reitti on 3,3 kilometrin mittainen ja vaativa, sillä se kulkee kivikkoisen ja juurakkoisen maaston halki, ja korkeuseroja on runsaasti. Polku on hyvin merkitty, mutta urheilukelloni näyttää omalle kävelylleni matkaa 4,2 kilometriä – vaikka en mielestäni eksy reitiltä. Aikaa kävelyyn kuluu 1,5 tuntia. Reitillä on myös yksi oikotie, jolla matkaa voi lyhentää huomattavasti.

Lohilahden laavu

Luontopolun varrella on Lohilahden laavu, jonne suuntaamme kokkailemaan. Laavulla on myös huussi, polttopuita ja söpöjä telttalavetteja, joita ei usein tule vastaan.

Retkiruokana nautimme Themannisen reseptillä tehtyjä quesadilloja, joihin tulee tonnikalaa, paprikaa, salsaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, juustoraastetta ja lopuksi päälle tai dipattavaksi creme fraichea. Paistamisessa menee melko kauan kun yksitellen pitää tehdä, mutta meillä on juttuseuraa sopivasti ja näitä voi syödä sitä mukaa, kun valmistuu. Muutama meloja saapuu kokkailun aikaan rantaan lepotauolle, mutta Saimaannorppaa emme näe, vieläkään.

Juuri kun olemme saaneet syötyä, alkaa kevyt sadekuuro, ja vetäydymme laavun suojaan tunnelmoimaan ropinaa. Kuuro on hetkessä ohi, eikä pääse pilaamaan tunnelmaa. Harmikseni en sateen jälkeen kuitenkaan uimaan halua enää pulahtaa. Paluumatkalla täytyy olla erityisen tarkkana, sillä sade on tehnyt polun kivistä ja juurakoista liukkaita.

Todella miellyttävä reitti upealla paikalla sijaitsevalle laavulle. Koiran kanssa oikein miellyttävä portaaton ja rauhallinen reitti ja haukku tietenkin kiinni koko ajan, kun kerta kansallispuistossa ollaan.

Olisi upeaa päästä joskus jatkamaan Koloveteen tutustumista vaikkapa meloen, kun kerta sitä norppaloistakaan ei tällä kertaa näkynyt. Kuitenkin, kun Möhkö on vielä retkikaverina, niin tuntuisi myös pahalta jättää hänet pois matkasta, joten toistaiseksi maalta käsin mennään. 🐾

Muut kansallispuistoretket löytyy kootusti täältä.