Kolin kansallispuistossa Mäkrän vaelluksella tutustuimme mukavaan paikalliseen mökkiläiseen, joka on vaeltanut Kolilla ristiin rastiin 15 vuoden ajan. Hän suositteli meille Ryläystä ja sieltä löytyvää kiviputousta. Kohde valikoitui meille lopulta siksi, että sieltä löytyy kota, jota mökkiläinen kehui hienoksi ja jossa pääsisimme vihdoin testaamaan halsteria nuotiolla! Ryläs on reilun viiden kilometrin ja parin tunnin kestoinen hiljainen reittipätkä.
Ryläys on osa Kolin pisintä vaellusta, Herajärven kierrosta (40/60 km). Ryläyksen parkkipaikalta löytyy tilaa noin kuudelle autolle ja siitä kävelyä kohteeseen on 2,2 kilometriä. Reittiä on tästä myös mahdollista jatkaa pienen kierroksen verran. Jossain kartoissa näkyvää näköalatornia paikalla ei tietääkseni enää ole. Ainakin näin meille osasi mökkiläinen kertoa, eikä sinne mitään viittojakaan ole, mutta monilta nettisivuilta tieto vielä löytyy, joten en ole asiasta 100% varma.
Ryläys on hiljaisempaa retkikohdetta etsivälle vaeltajalle oiva valinta Kolilla. Ryläys on putousta muistuttava kivirakka, jolla on korkeutta yli 50 metriä. Ryläykseltä löytyy kodan lisäksi tulentekopaikka, käymälä ja puuliiteri. Myös juotavaksi kelpaamatonta vettä täältä saa tulen sammuttamista varten.
Reitti on mielestäni helpohko vaikka nousua kellon mukaan tuleekin jopa 200 metriä. Täältä löytyy näin keväällä vielä muutama märkä paikka, juurakkoinen ja täynnä kaatuneita puita oleva mäki sekä pieni pätkä pitkospuita. Muuten maasto on hyvinkin kumpareinen ja mieleen jää muutama mahdottoman kokoinen muurahaiskeko aivan polun vieressä.
Ryläykselle päästyään kannattaa ehdottomasti jatkaa kapuamista vielä kodan ohi kohti näköalapaikkaa ja vaaran rinteessä olevaa kiviputousta. Niissä kiertelyn tuloksena kokonaismatkamme on 5,2 km ja aikaa itse vaeltamiseen kuluu noin 2 tuntia.
Vietämme pitkän linjan lounastaukoa Ryläyksen upealla kodalla. Kota on erittäin tilava ja hyvin nukkumiseen kelpaava. Täällä törmäämmekin väsyneeseen nuoreen vaeltajaan liian painavan rinkan kera, joka miettii seuraavaa siirtoaan. Hän on lepäämässä koiransa kanssa kodassa, mutta tilaan mahtuu onneksi hyvin kaksikin koiraa omiin oloihinsa.
Sytytämme tulen ja laitamme heti folioon käärityt suklaabanaanit tekeytymään hiillosta odotellessa. Quesadilloihin täytteenä on salsaa, tonnikalaa, juustoraastetta, maissia, papua ja paprikaa. Koska olemme malttamattomia, poltamme ensimmäiset versiot melko mustiksi, mutta ne maistuvat silti. Halsterin käyttö on mukavaa! Rakastan retkiä, jossa saa evästää luonnon helmassa, oli se sitten valmiseväät tai nuotiolla/trangialla valmistetut. Ulkona nautittu ruokaa maistuu poikkeuksetta taivaalliselta!
Palatessamme samaa reittiä takaisin väsynyt vaeltajakin on päässyt Ryläyksen parkkipaikalle ja onnistuu tilaamaan siihen taksin hänelle ja isohkolle koiralleen. Onneksi täällä otetaan koiratkin taksiin! Veikkaan, että hän ei ollut ensimmäinen vaeltaja täällä, jolle tulee yllätyksenä Kolin reittien haastavuus.
Ryläyksen vaellus Kolilla meni niukasti Mäkrän edelle TOP-listalla. 😎
SIELUNRUOKAA 
Vastaa