Ahvenanmaata tutkimassa

Rentoutumista Havsviddenissä saunoen ja uiden, glampingia Mickel’s Gård maatilalla eläinten keskellä, saarihyppelyä Kumlingessa ja Brändössä saaristoa ihastellen. Ihana kesälomareissu tutustuen uuteen osaan Suomea!

Kolmen kesäisen Norjan road tripin jälkeen, päätettiin kesälomalla heinäkuussa suunnata hieman lyhyemmän automatkan päähän Ahvenanmaalle. Kohde oli itselleni ja Villelle molemmille uusi ja minua kohteen valinnassa miellytti tietenkin se, että sinne ei tarvinnut lentää.

Torstaina 13.7. lähdettiin matkaan Turku – Maarianhamina laivalla. Laivamatka kesti noin viisi tuntia ja koska Möhkö matkusti mukana, oli laivalle pakko ottaa myös hytti. Näin ollen kyydin hinta oli 111 €. Varhaisen herätyksen takia, hytti oli lopulta tosi hyvä ja saatiin ottaa rennosti suurin osa matkasta ja Möhkö sai olla rauhassa hytissä, kun me käytiin syömässä.

Havsvidden REsort, Geta

Laiva oli perillä Maarianhaminassa kello kahden aikoihin. Suuntasimme laivalta heti kohti pohjoista ja Havsvidden Resorttia. Sain parilta kaverilta vinkkauksen, että tänne kannattaa mennä ja vaikka hotelliyö olikin vähän hintava (n. 250 € / yö), niin onneksi uskottiin suosituksiin! Huone ei ollut mikään ihmeellinen, mutta hintaan kuului ihanan allasalueen ja saunan käyttö. Möhkön lenkityksen jälkeen laitettiin siis uima-asut ja kylpytakit päälle ja lähdettiin nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.

Erillisessä allastalossa oli sisätiloissa pieni allas ja erilliset saunat miehille ja naisille. Ylhäällä oli myös iso terassi ja allasbaari. Paikan pihvi oli mielestämme kuitenkin alhaalla meren rannassa oleva rantasauna ja mahdollisuus meriuinnille laiturilta. Saunoimme ja uimme monta kertaa, haimme juomia baarista ja loikoilimme auringon lämmössä. Olin varautunut kylmään ja tuuliseen saaristokeliin Ahvenanmaan reissua varten, en todella ajatellut, että täällä saisi ottaa aurinkoa.

Illalla söimme hotellin ravintolassa vielä maukkaan illallisen ja kävelimme Möhkön kanssa aivan huoneemme ovelta lähtevän lyhyehkön luontopolun. Ihana startti reissulle!

Getabergen

Perjantaina lähdimme Havsviddenistä Geta-vuorelle. Ahvenanmaan toiseksi suurin huippu nousi huimaan 107 metrin korkeuteen ja sinne ajettiin autolla vähän tylsästi heti suoraan päälle. Eipä tarvinnut kavuta ylös. Huipulta löytyi näkötorni, joka oli onneksi saavutettavissa myös koiran kanssa ja jonne suuntasimme ensiksi. Sen jälkeen oli tarkoitus kiertää kehuttu reilun 5 kilometrin mittainen vaellus, jonka varrella oli paljon nähtävää erilaisten kivimuodostelmien ja luolien osalta.

Päivä osoittautui kuitenkin turhan kuumaksi ja Möhköllä oli vielä tassutulehdus, joten tyydyimme kävelemään reitin alusta reilun kilometrin matkan ja palaamaan takaisin. Vuoren huipulta lähtee lapsille suunnattu kilometrin mittainen peikkopolku, sekä tämä Getan luolapolku eli Grottstigen.

Tämän lyhyen pätkän varrella Grottstigeniä ehdittiin nähdä jo kivitornipelto, luonnon amfiteatteria ja jättimäisten kivenlohkareiden muodostamia luolia ja koloja. Koko reitin kiertämiseen ja kohteiden tutkimiseen kannattaa siis varata reilusti aikaa! Nousumetrejäkin reitille kertyy, kun se laskettelee koko menomatkan alaspäin vuorelta ja takaisinkin on kavuttava.

Kun lähdimme huipulta oli kartturi (=minä) hieman unella ja Ville lähti ajelemaan kohti bongaamaamme uimarantaa. Uimaan emme menneet vaikka ilma olikin lämmin, mutta törmäsimme sattumalta maailman hurmaavimpaan itsepoimintamaatilaan! Kävimme poimimassa matkaan parsaperunoita, porkkanoita, kurkkua ja paikallisen suosituksesta vielä herkullisen makeaa punajuurta. 10 euron ostoksista fetalla höystettynä saatiin kokattua todella maittava illallinen. Aivan ihana paikka! Vaikka maalta olenkin, en muista koska olisin viimeksi saanut vetää porkkanoita maasta tai kuokalla etsiä perunoita pellosta, parasta!

Toinen detour tehtiin vielä, kun bongattiin auki olevan omenatilamyymälän kyltti. Rakastuttiin hotellin aamiaisella paikalliseen omenamehuun ja emmepä tienneet sitäkään, että yli puolet Suomen omenasadosta tulee Ahvenanmaalta. Isot omenapuupellot halkoivatkin maisemaa ajomatkamme aikana, erityisesti täällä pohjoisessa.

Ihanalla Öfvergårdsin maatilapuodilla pääsi maistelemaan reilua kymmentä eri omenalajikkeista tehtyä mehua. Täällä järjestetään myös omenapuiden kukkimisen aikaan piknikkejä, joihon saa mennä ihanan puukärryn kanssa, sekä syksyllä ilmeisesti isot sadonkorjuujuhlat. Ostimme kaksi kolmen litran tonkkaa mehua, niiden hinta oli 14€ kappaleelta, eli ei mitenkään erityisen edullista mehua. Myöhemmin ostettiin vielä toinen paikallinen mehutonkka, jonka hinta oli hieman alhaisempi, 8,5€.

Uffe På Berget -näköalakahvila

Ilmeisesti Ahvenanmaalla ei voi käydä jos ei vieraile Uffe på Berget – kahvilassa. Kahvila on rakennettu Suomen maanteiden ensimmäisen tietunnelin päälle ylös vuorelle, niinkuin nimestä voi päätellä. Huipulta löytyy myös näköalatorni, johon Ville korkeanpaikankammoisena halusi ehdottomasti kiivetä. Aurinko sattui taas paistamaan ja kahvilankin korkeudelta oli jo hienot näkymät ympäristöön. Täällä maistoimme ensimmäistä kertaa Ahvenanmaan pannukakkua, jatkoon!

Kahvilasta jatkettiin kutakuinkin suoraan syömään, sillä majapaikallemme oli tie poikki, kun roska-auto oli tippunut ojaan. Päätimme odotellessamme lähteä SALT-käsityöläisalueelle Maarianhaminaan. Ihania pieniä punaisia puoteja, joista harmiksemme osa oli jo kiinni. Hurmaava paikka. Söimme pitsaa Niskassa.

Glampingia Mickel’s Gårdissa

Seuraava majoituksemme oli glamping-teltta Mickel’s Gård -maatilalla. Paikka oli vasta hiljattain auennut, mutta niin viimeistelty ja upea! Saimme kerätä tilan kanoilta aamupalamunat suoraan kanalasta, ruokkia lampaita kädestä ja herätä lehmien tuijotukseen teltan ovella.

Ulkona sijaitseva keittiö sisälsi kaiken tarpeellisen ruoanlaittoon ja kylmemmällä ilmalla tai sateen sattuessa, tai oikeastaan ihan vain fiilistelläkseen, vierestä löytyi mitä ihanin talvipuutarha! Rakastuin tähän tilaan aivan täysin, en ole juurikaan tällaisiin Suomessa törmännyt. Talvipuutarhan vieressä sijaitseva pieni kasvimaa oli sekin niin kauniiksi laitettu ja löytyi keittiön vierestä pieni kioskikin, josta mobilepay-sovelluksella sai ostettua jäätelöä tai muuta tarpeellista, kuten saippuaa tai hammastahnaa.

Jos glamping ei ole terminä tuttu, niin sehän viittaa sanoihin glamorous camping, eli astetta mukavampaan telttailuun. Sopii luontoa rakastaville, mutta myös mukavuuksista ja esimerkiksi selkävaivoista kärsiville reissaajille. Mickel’s gårdista löytyy viisi glamping-telttaa, joiden kaikkien edessä on pieni terassi kalusteineen. Sisällä on mukavat sängyt, pari nojatuolia ja pöytä. Sähkö löytyy tietenkin myös. Vessa ja suihku ovat kaikkien vieraiden yhteiskäytössä ja saunaa voi vuokrata lisämaksusta.

Oltiin niin tyytyväisiä, että otettiin täältä kahden yön majoitus! Myös paikan host Hanna oli super ystävällinen ja avulias ja oli mukava päästä juttelemaan hänen kanssaan ruotsiksi Ahvenanmaasta ja suomalaisuudesta. Vahva suositus tästä paikasta! Yön hinta 140 € yö ja oli kaiken sen arvoinen. ❤

Lauantaina lähdimme ajelemaan kohti pääsaaren länsiosia Eckeröön. Käringsundissa ihastelimme söpöjä venevanoja ja merimaisemia sekä pientä majakkaa. Täällä sijaitseva Bodegan Gastro Pub sai suositukset parilta kaverilta, mutta valitettavasti paikka oli niin täynnä, että päätettiin jatkaa matkaa toiseen suositeltuun paikkaan sen sijaan.

Smakbyn ravintola ja Kastelholman linna

Eckeröstä ajoimme melkein koko pääsaaren läpi itään mutta onneksi koko saari on sen verran pieni, että se ei haitannut. Matka oli siis noin 40 kilometriä. Pienuus onkin ehdottomasti yksi Ahvenanmaan etuja, oikeastaan mihinkään ei ole kovin pitkä matka, jos on auto käytettävissä.

Smakbyn ravintolaa oli hehkutettu minulle kenties liikaakin, sillä ruoka oli oikeastaan pieni pettymys. Sekä oma Micke’s toast skagen että Villen lammasannos. Koiraystävällinen asiakaspalvelu sen sijaan lämmitti mieltä kovasti. Miljöönä paikka oli ihana ja voin antaa sille vielä joskus uuden mahdollisuuden.

Ruoan jälkeen suuntasimme aivan ravintolan vieressä sijaitsevaan linnaan. Kastelholman linna on 1300-luvulta ja Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna. Tiesimme jo etukäteen, että koirat eivät ole linnaan tervetulleita, vaikka en kyllä ihan ymmärräkaan että miksei? Linnaa pääsee kuitenkin kiertämään ympäri jalan koiran kanssa ja ihastelemaan sitä niin. Linnan takaa löytyy myös mielenkiintoinen Jan Karlsgården ulkoilmamuseo, jossa on eri paikoista tuotuja vanhoja kunnostettuja aittoja ja muita rakennuksia. Museo esittelee ahvenanmaalaista maatilaa 1850-luvulla. Täällä, niin kuin monessa muussakin paikassa/kylässä Ahvenanmaalla on myös juhannussalko, joka tähän aikaan on jo toki parhaat päivänsä nähnyt. Perinne on itselleni melko vieras vaikka ruotsinkielisen rannikon seuduilta olenkin kotoisin.

Illalla syömme Maarianhaminan kivassa tapasravintolassa nimeltä Boquerian. Oikein kiva jaettava illallinen!

Saarihyppely Kumlingen kautta Brändöön

Sunnuntaille olimme varanneet lauttapaikat ensin Kumlingen saarelle ja sieltä Brändöön. Lautat oli suht helppo varata sen jälkeen, kun oltiin vain osattu päättää mihin halutaan mennä. Ålandstrafikenin sivuilta kaikki kyyditykset maksoivat etukäteisalen ja auton kanssa 34 €. Vain ensimmäinen väli piti maksaa ja sen jälkeen loppuihin varata pelkät paikat, mutta niiden hinta oli 0 €.

Haluttiin Kumlingeen varmaan eniten siksi, että ajateltiin sen olevan vähiten ruuhkainen. Kumlingessa asuu 300 asukasta ja etukäteen tarkasteltuna täältä ei löydy oikeastaan mitään. Kaksi ravintolaa, joista myöhemmin selviää toisen sijaitsevan saarella, johon ei pääse ilman venettä. Eli yksi ravintola.

Keskustassa ajellessamme bongaamme kuitenkin heti kyltin kulttuurikeskukseen, jota ei kartalta löytynyt. Pienen käsityönäyttelyn ja museokierroksen jälkeen suuntaamme ihan muina rohkelikkoina paikalta löytyneeseen Maiju’s sushi pop up -ravintolaan. Maiju on todella sympaattinen aasialaistaustainen kokki, jolta Ville on onneksi heti valmis tilaamaan, kun itse mietiskelen kylmäketjuja ja raaka-aineiden tuoreutta. Onneksi tilattiin! Mausteiset kevätkääryleet ja upea sushilajitelma katoaa hetkessä parempiin suihin. Maiju on kesälomalla ja normaalisti töissä kokkina päiväkodissa ja vanhainkodilla. Lohikin oli saarelta pyydettyä. Niin hyvää.

Matka jatkuu kaikkien pienten paikkakuntien top nähtävyyteen: kirkkoon! Pienessä tihkussa kiertelemme kirkkoalueella, mutta valitettavasti sisällä ei pääse. Kirkon jälkeen sade taukoaa onneksi sopivasti ja etsimme Möhkölle lenkityspaikan kartan avulla meren rannalta. Löydämme sattumalta paikallisen pursiseuran venevajat ja niiden luota mitä upeinta punaista kalliota. Olen ruvennut rakastamaan näitä random löytöretkiä!

Kun hetkisen vielä ajelemme saarta edestakaisin sateessa, on jo taas aika syödä. Kumlingen hienon vierasvenesataman läheisyydestä löytyy päivän toinen ruokapaikka. Vierasvenesatamassa on kaikkea mahdollista ajanvietettä, mökkimajoitusta, kioski ja jopa sauna! Merenrantatonttejakin täältä lähtisi 1 € hintaan, mutta vielä ei ostettu.

Restaurang Kastören tarjoilee meille ihanat sapuskat. Villen ahvenannos kustantaa 32 € ja on erittäin maittava. Itse syön burgerin makoisalla itsetehdyllä kasvispihvillä, jossa värin perusteella on ainakin punajuurta ja maun perusteella valkosipulia. Erittäin hyvää oli tämäkin sapuska eli ruokatarjonta ei Kumlingessa tuottanut pettymystä, päinvastoin! Ruoan jälkeen matka jatkui lautalle Brändöön.

Fisketorpet ja Brändö

Lauttamatka Kumlingesta Brändöön ei kestänyt kauaa, mutta olimme perillä vasta illalla, joten suuntasimme suoraan majapaikkaamme Fisketorpet mökille. Täällä meitä odotti iso oma mökki, jossa olisi mahtunut yöpymään ainakin 5 aikuista. Mökissä oli oma keittiö (jostain 70-luvulta luultavasti) ja oma vessa ja suihku.

Fisketorpet alueella on mökkien lisäksi myös telttapaikkoja ja caravan-alue. Vuokrattavaksi löytyy kaksikin merenrantasaunaa, johon haluttiin ehdottomasti päästä. Vapaana oli viimeinen saunavuoro, joka sopi meille oikein hyvin, sillä se oli juuri auringonlaskun aikaan. Ihanat löylyt puusaunassa ja monta uintikertaa melko aallokkoisessa meressä auringon laskiessa ja värjätessä taivaanrantaa. Ihana viimeinen ilta reissussa!

Yöpyminen saunoineen ja aamupaloineen kustansi 134 €. Aamupala oli sisällöltään melko suppea, mutta taidettiin maksaa upeista maisemista vähän siinä sivussa.

Maanantaina meillä oli vielä muutama tunti aikaa kierrellä Brändöä, kun lautta Vuosnaisiin lähti mantereelle vasta kolmen aikoihin. Brändö on saarena lähimpänä manner-Suomea ja osa saariston rengastietä. Täällä suurin osa ihmisistä puhuikin jo suomea.

Kävimme tsekkaamassa paikan kirkon ja syömässä viimeiset Ahvenanmaan pannukakut Trixies Shop & Cafessa. Muun ajan ajelimme saarta ympäriinsä ja ihastelimme saaristomaisemia. Aurinko paistoi ja lauttamatka viihdyttiin kannella Möhkön jäädessä autoon odottamaan. Aikaisemmilla lautoilla Möhkö oli kerran mukana ylhäällä ja kerran jäi autokannelle. Jos kuumuus ei ole liikaa, on auto parempi paikka Möhkölle, niin saa olla rauhassa ja turvassa omassa häkissään.

Teki kyllä hyvää päästä reissuun melkein heti kesäloman alkuun. Itsellä toimii palautumiseen pieni irtiotto arjen ympyröistä, niin sitten viihtyy jo kotonakin osan lomasta. Meillä oli jälleen kerran myös sopivan kiireetöntä ja suunnittelematonta, johon Ville mua edelleen kovaa tahtia opettaa. Oli mahtava päästä puhumaan ruotsia, jota tosiaan päätettiin jo ennen reissua puhua kaikissa tilanteissa, jos vain mahdollista. On sekin aika siistiä, että näin läheltä löytyy pala Suomea, joka on itselle täysin vieras. Vaan eipä ole enää! Ahvenanmaalla tutkittavaa jäi monen saaren ja Maarianhaminan osalta paljonkin. Täytynee tulla uusista 😎

PS. Videoita reissusta löytyy instagramin Ahvenanmaa kohokohdasta @laura_sielunruokaa