Heinäkuun kesälomareissu ystäväni Aliisan kanssa sai inspiraationsa Viron persoonallisista majoituspaikoista. Fiilisteltiin erilaisia majoja, tuulimyllyjä ja minikoteja keskellä metsää. Kerättiin ihana toivelistakin Airbnb:hen. Tapojemme mukaisesti kuitenkin lähdettiin varaamaan reissua vähän viime tingassa, eikä päästy mihinkään näistä kohteista, mutta siitä huolimatta löydettiin ihanat kohteet ja Viron sienimetsien selvittely sai alkaa!
Tallinnan konttihotelli ja kirpparit
Road trippiä hieman helpottamassa mukana oli tietenkin auto ja vaikeuttamassa Möhkö. Tallinnan kesäiset liikennekaaoksetkaan ei meitä pidätelleet, kun ladattiin kännykkäappi jonka avulla vältettiin ruuhkat ja päästiin ekalle hotellille muutamassa minuutissa.
Ensimmäinen yö vietettiin kivassa konttihotellissa Telliskivessä. Hektor Container Hotel on käytännössä iso halli, jonka sisällä on merikontteja, joista jokainen on yksi hotellihuone. Hotelli on ainoita Telliskiven keskustassa ja sijaitsee sitä myöden kävelyetäisyyden päässä kaikesta tarpeellisesta. Hotelli mainostaa itseään myös hyvänä etätyöskentelypaikkana, jota ilmeisesti melko paljon Tallinnassa harrastetaan. Yhteisiä tiloja löytyy kiitettävästi, niistä ehditään testata oleskelualuetta ja joogahuonetta. Yö täällä maksoi 110€, johon kuului aamiainen ja lemmikistä veloitettiin lisäksi 15€.
Ei niin ihmeellinen, että tulisin toiste, mutta ajoi asiansa.
Tallinnassa pysähdyksen juurisyy olivat hyvät kirpputorit, vaikka eestin kielinen termi kirbukas, voi hieman pelottavalta kuulostaakin. Tallinnan hintataso kirppareilla on aivan eri kuin Helsingissä, vaikka tavara on hyvin pitkälti samaa. Uusi lempipaikka oli ehdottomasti Sarapuu Kirbukas, joka oli todella iso ja laadukas. Hyväksi todettiin myös Telliskivi Kirbukas sekä hieman UFF-tyylinen Paavli Kaltsukas.
Muistin/tajusin vasta Tallinnaan saavuttaessa, että Möhkö tarvitsee taas ekinokokki-lääkityksen ennen Suomeen paluuta. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että loppulomasta sitä ei oikein ehtisi hoitaa. Onneksi suht helposti löytyi luotettavan oloinen paikka, johon sai mennä ilman ajanvarausta seuraavana päivänä. Homma hoitui siellä viidessä minuutissa ja saatiin samalla hyvä aamulenkki.
Tallinna on kaiken kaikkiaan todella koiraystävällinen kaupunki. Koirakaverit ovat tervetulleita lähes kaikkiin ravintoloihin ja kahviloihin sekä moniin kauppoihin. Myös uimarannoille, mikä on ihanaa! Poikettiin yhdellä kirpparilla tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen ja Möhkö oli tottakai myös tervetullut sinne. Möhkön kaulapanta vain oli mennyt edellisenä iltana rikki sorsajahdissa ja yhtäkkiä huomaan Möhkön olevan lasten leikkihuoneessa kuono kiinni jonkun pikkupojan naamassa. Onneksi poika ei tuntunut pelkäävän koiria enkä usko, että Möhkö ehti vielä liian monta pusua antamaan 😀
Muhu-saari ja viinitila
Toisena päivänä lähdimme ajelemaan lounaaseen ja Muhun-saarta kohti. Tallinnasta Virtsun satamaan matka kesti noin kaksi tuntia. Täältä otettiin lossi (20€) Muhun-saarelle. Pieni ja harvaan asuttu saari sijaitsee mantereen ja Saaremaan välissä ja on Viron kolmanneksi suurin saari. Tänne meidät johdatti vain ja ainoastaan mielenkiintoinen viinitila.
Muhu Veinitalu
Viron ensimmäiseksi viinimatkailutilaksi itseään tituleeraava Muhu Veinitalu on todella sympaattinen maatilamatkailukohde, jonka yhteydessä toimii viinitilan lisäksi ravintola. Huoneet sijaitsevat kaikki vanhassa päärakennuksessa, ravintolan keittiö ulkosalla viiniköynnösten keskellä ja lisäksi alueelta löytyy erillinen saunarakennus. Tiesin välittömästi omistavien olevan hienoja ihmisiä, kun pihalle käyskenteli bull-rotuinen koira. Tämä vanha narttukoira ei toki Möhköstä välittänyt, mutta se annettakoon hänelle anteeksi.
Huoneemme sijaitsi päärakennuksen toisessa kerroksessa ja sen keskellä, sängyn päällä oli erikoinen hirsipyramidi. Se toi kivaa fiilistä muuten melko tavalliseen huoneeseen.
Perille päästyämme lähdimme pienelle kävelylle Möhkön kanssa. Lenkiltä löytyi uusi marjatuttavuus: sinivatukka, joka meidän, ja tietenkin Möhkön, mielestä oli oikein kelpo marja! Lenkin päälle maistui saunan löylyt ja sen jälkeen oli ravintolan vuoro.
Muhu Veinitalun upea ulkoilmaravintola tarjoili meille erittäin herkullisen kolmen ruokalajin illallisen auringon laskiessa hiljalleen mailleen. Ruokalajien kylkeen oli tietenkin paritettu oman talon viinit. Raparperi jälkiruokaviini oli niin maittava, että ostettiin sitä molemmat myös pullot kotiin viemisiksi. Tätä kyseistä viiniä löytyy myös yhdestä Viron Michelin-ravintoloista. Viinitilan viljelijä ja isäntä oli suomalaislähtöinen mies, joka kertoili meille illan aikana paljon viineistä ja tilan historiasta. Hän tietenkin rakastui Möhköön ❤
Kahden yön majoittuminen lemmikin kanssa, kolmen ruokalajin illallinen viineineen, tuliaisviinit, aamupalat ja yksi saunailta Muhu Veinitalussa kustansi 405€ meiltä yhteensä.
Kolmannen päivän olimme pyhittäneet sienestykselle. Viron saaret olivat lukemamme perusteella oivia kantarelliapajia! Ajoimme ensin Muhun keskustan turisti-infon kautta ensimmäiseen metsään. Metsästä ei löytynyt sienen sientä, mutta mielenkiintoinen tunneli, joka oli jopa hieman pelottava, mutta myös erittäin siisti!
Tyhjien sankojen kanssa jatkettiin matkaa eteenpäin. Ajoimme Saaremaan puolelle Orissaaren kylään, josta löytyi söpö kahvila, Köht, ja satama-alue, jossa oli tarjolla suppausta ja muita aktiviteetteja. Muina trendsettereinä sienikamoissanne nautittiin täällä virvokkeet. Paikalla oli selvästi ollut jonkunlaiset festarit aiemmin. Kyselimme hieman sienipaikoista ja saimme pari uutta vinkkiä.
Seuraavaksi jatkoimme matkaa turisti-infon oppaan vinkkaamalle vaelluspolulle, mutta sieniä ei täältäkään löytynyt. Ainoastaan muutamia vadelmia saatiin saaliiksi, jonka vuoksi olikin aika mennä syömään.
Aivan keskeltä metsää löytyi erittäin kehuttu Pizza & Prosecco -pitsaravintola, joka on auki vain kesäisin. Hauska brittikokki valmisti pitsoja ja nauratti samaan aikaan vieraita. Pihalla käyskenteli kaksi ihanaa koiraa. Pitsataikinaa oli joka päivä varattu 30 pitsaan ja kun ne loppuivat, niin ravintola meni kiinni. Kokki näytti elelevän aivan parasta elämäänsä.
Söimme todella maittavat punajuuri ja sienipitsat ja tietenkin joimme proseccoa. Kahdelta hupi kustansi yhteensä 26€. Kokki kyseli meiltä, mitä olemme puuhailleet ja kun kerroimme olleemme koko päivän sienimetsällä, mutta emme löytäneet mitään, hän kertoi, että on itsekin kovasti yrittänyt kantarelleja löytää, mutta huonolla menestyksellä. Lupasimme kertoa hänelle kanttisapajat, jos sellaisen löytäisimme, mutta valitettavasti niin ei käynyt.
Illalla lähdimme vielä Muhun keskustaan Liiva Kohvik -kahvilaan ja sen viihtyisälle takapihalle istuskelemaan ja syömään jotain pientä. Ilta oli melko kylmä, joten lähdimme melko pian takaisin viinitilalle peiton alle lämmittelemään.
RummuN avolouhos
Neljäntenä reissupäivänä matka jatkui takaisin pohjoiseen. Mahdollisesti epätoivoisten sientenetsintä parkkeerausten johdosta auton keulan pohja oli päässyt repsottamaan ja piti ajaessa melkoisen pelottavaa ääntä. Jostain pienestä kylästä löydettiin rautakauppa ja sieltä jesaria, jolla onneksi saatiin keula kuntoon ja päästiin jatkamaan matkaa. Eihän se oli road trip eikä mikään, jos ei auton kanssa jotakin pientä kivaa haastetta ilmene.
Olimme matkalla seuraavaan majapaikkaamme, kun apukuski Aliisa löysi ihan sen vierestä kiinnostavan kuuloisen Rummun avolouhoksen meille lounaspaikaksi. Alue oli mahtava ja sää ihanan lämmin!
Lounasvaihtoehdot ei olleet erityisen häävit, mutta maisemat kivat ja Möhkö sai tietenkin taas tulla mukaan terassille meidän kanssa. Alueella valmisteltiin Red Bullin slack line -kisaa varten rataa ja oli kiva lounaan lomassa seurailla, kun ihmiset harjoittelivat radalla.
Syömisen jälkeen käytiin uimassa turkoosinvihreässä vedessä, joka oli kyllä erittäin kylmää! Rannalla oli paljon aktiviteettejä kuten suppausta ja polkuveneitä sekä vesipuisto, joka kyllä houkutteli, mutta näytti olevan vain lapsille. Tylsää.
Bikineissä ja sandaaleissa lähdettiin lopulta kipuamaan upeiden hiekkadyynien välistä ylös louhokselle, josta erityisesti alas tullessa meinasi kyllä tulla äitiä ikävä. Möhkökin inisi siihen malliin, että varmaan pelkäsi meidän ja oman henkensä edestä. Ylhäältä oli kyllä mahtavat näkymät, joten kannatti kivuta!
Saare Paadiküla majoitus
Viimeinenkin majapaikka oli valikoitunut pelkästään elämyksellisyyden ja tunnelmansa perusteella. Ihana Saare Paadiküla eli venekylä oli aivan juuri avattu matkakohde ja se muistutti niin paljon suloista HOBITTIKYLÄÄ! ❤
Kylä koostui söpöistä pikkuruisista majoista, joita oli ripoteltu pitkin isoa nurmikkoaluetta. Varattavien nukkumamajojen lisäksi alueelta löytyy keittiö ja ruokailutila, suihkumaja ja vessamaja sekä ihana saunakompleksi. Pihalla on myös pieni lampi, jossa uida, mutta sen vesi oli todella matalalla ja pohja todella mutainen, niin kävimme täällä pulahtamassa vain kerran. Sauna oli todella miellyttävä kokemus ja siellä sai ihanat pehmeät löylyt. Uimisen lisäksi pihalla pystyi viilentymään ulkosuihkussa.
Paikan kruunasi jälleen kerran mukavat omistajat, jotka rakastivat koiria. Todella monesta majoituksesta jää hyvä fiilis, kun saa hieman jutella omistajien kanssa ja kuulee heidän tarinaansa. Toivotaan, että tämä paikka löytää vierailijansa ensi kesänä, me jo heti suunniteltiin koko paikan vuokraamista kaveriporukalla! Nyt meidän käynnin aikana vain muutamassa muussa majassa oli asukkaita. Yö täällä maksoi 88€ ja saunan hinnasta käytiin omat neuvottelut 🙂
Illalliselle uskaltauduimme kokeilemaan pikkukylän paikallista sushi ja pitsa ravintolaa. Pelkästään se, että samassa ravintolassa tarjoillaan sekä sushia että pitsaa saa epäilykset heräämään, mutta muina rohkelikkoina tilattiin täältä sushit ja ne olivatkin oikein hyviä! Ravintola taisi olla lähin (ja mahdollisesti myös ainoa) ja majapaikasta tänne oli matkaa vain kolmisen kilometriä.
Lauantaiaamulla ajelimme takaisin Tallinnaan ja satamassa nautitun brunssin jälkeen Viking Linella kotiin. Ihanaa lähimatkailua parhaassa seurassa ja iso suositus Viron erilaisilla ja hauskoille majapaikoille, joita löytyy pilvin pimein!
Instagramin profiilin kohokohdissa vielä extramateriaalia reissusta videoiden muodossa. Alhaalta pääset helposti seuraamaan 👇
SIELUNRUOKAA 
Jätä kommentti