Ryten huiputus Lofooteilla ja söpö Å – Road trip Pohjois-Norja

Henningsvaerin ja Festvågtindin jälkeen matka jatkui yhä pidemmälle kohti Lofoottien kärkeä. Huiputimme 543 metriä korkean Rytenin, jolle vaellus oli helpohko ja jonka tarjoilemat maisemat olivat jälleen vertaansa vailla! Kurvailimme myös Lofoottien päähän söpöön pikkukylään nimeltä Å. Näkyvyys teiden loputtua oli heikohko, mutta olihan täällä käytävä, kun kerran tänne asti lähdettiin.

Ryten, 543 m – helppo vaellus Lofooteilla

Day 5. Torstai 14.7.2022. Aamusella pakattiin kamamme Lyngvaerin campingilla ja tehtiin se mitä jokaisen karavaanarin on tehtävä: tyhjennettiin paskasäiliö. Nämä on näitä asuntoautoilun pieniä iloja. 😁 Matka jatkui suorinta tietä Rytenille, vaikka suoraa se ei missään vaiheessa ollutkaan. Tiet kapenivat ja mutkistuivat entisestään Lofoottien kärkeä lähestyttäessä.

Ajomatka lähtöpaikastamme Rytenin parkkipaikalle on Googlen mukaan 85 kilometriä ja kestoltaan 1,5 tuntia. Meillä tähän matkaan meni hieman reilu 2 tuntia ja lisäksi pysähdyimme matkalla SPAR-ruokakaupassa. Saatoin johonkin jo kirjoittaa, että reissua ennen luin useammasta paikasta, että ruokapaikkoja on todella huonosti ja tankkaamaankaan ei meinaa päästä suurin piirtein missään, mutta meillä ei kyllä koko reissun aikana ollut ongelmia löytää kumpiakaan. Erikoista. Mutta ainakin ajomatkoihin suosittelen lisäämään reilusti ylimääräistä aikaa mapsin antamiin arvioihin.

Aivan ajomatkamme päätteeksi ajamme siltojen yli Moskenesøyn saarelle, joka on kokonaisuudessaan Lofotodden kansallispuistoa.

Rytenin vaellus yhdistetään usein vierailuun Kvalvika Beachin hiekkarannalle (huom. linkin ohjeistus ohjaa eri lähtöpaikkaan, kuin minkä me valitsimme). Vaellus on muita Lofooteilla tekemiämme pidempi, mutta sitä myöten myös huomattavasti kevyempi, sillä nousu ei ole niin jyrkkää. Vaellus onkin luokiteltu helpoksi, mutta kyllä täälläkin kavuta saa ja hiki tulee noustessa. Suorin tie Rytenille on noin 3,5 kilometriä pitkä eli edestakaisin 7 kilometriä.

Maksullisia parkkipaikkoja löytyy aivan reitin lähtöpaikan läheisyydestä ja näinkin sateisella säällä parkkis alkaa olla aivan täynnä. Toinenkin parkkipaikka on merkattu karttaan ja kiertäessämme sen kautta se onkin aivan tyhjillään, mutta sinne auton jättäminen lisää vaellusmatkaa arviolta 1,5 kilometriä suuntaansa.

Reitti Rytenille

Reilun parin kilometrin vaelluksen jälkeen reitistä erkanee polku vasemmalle, joka jatkuu alas Kvalvika Beachille. Jatkamme tästä matkaamme ylöspäin kohti Ryteniä. Tästä noin 500 metrin jälkeen Rytenin huipulle jatkava reitti haarautuu ja olin lukenut etukäteen että vasemmalla menevä reitti antaa upeat näköalat heti noustessa. Maisemien ihastelu hidastaakin matkantekoamme aika huolella, mutta suosittelen tätä polkua joka tapauksessa! Alaspäin tullessa valitsemme suoremman reitin ja se kulkeekin hieman syvemmällä vuoren rinnettä niin, että maisema Kvalvikan rannalle peittyy. Se ei toki tarkoita, etteikö tästä laskeuduttaessa olisi myös hienot näkymät ympärillä oleviin vuoriin ja vesiin.

Vaelluksemme aikaan sää on pilvisen harmaa ja sateinen. Vettä ei kuitenkaan sada koko aikaa, muutaman kerran pieni tihkusade meitä hieman kastelee, mutta se ei haittaa yhtään. Matalalla roikkuvat pilvet vierivät upeasti pitkin kauempana näkyviä vuorenrinteitä ja tekevät maisemasta kyllä aivan maagisen. Reitti kulkee pääasiassa puutonta aroa pitkin ja lähestymme Ryteniä ”kuivalta maalta” käsin, vaikka toki meri tälläkin puolella erottuu takanamme. Vasta pidemmän kapuamisen jälkeen näemme kauniin Kvalvikan hiekkarannan ja meren vuorien välistä. Näky on upea. ❤ Ylhäällä avautuu aivan käsittämättömän upeat maisemat jyrkkien vuorten ympäröimään Kvalvikan rantahiekkaan ja turkoosiin mereen.

Niin pieni on ihminen luonnon keskellä. ❤ Niin kaunis on maa.

Ylös päästyämme syömme totutusti lounasta ja kaikki mukana ollut vaatetus tulee jälleen tarpeeseen huipun tuulessa ja tuiskeessa. Tässä parhaassa kuvausspotissa monet vaeltajat pitävät tauon ja lähtevät alaspäin, mutta Rytenin korkeimpaan kohtaan on vielä muutama sata metriä, jossa käymme totta kai myös kääntymässä.

Alaspäin laskeuduttaessa väsymys alkaa jo hieman painaa, mutta käännymme lopulta koko porukan voimin kohti Kvalvika Beachiä. Kauniit pitkospuut päättyvät mutavelliin, jonka jälkeen alkaa pidempi kivirakka osuus. Kun Möhkö ensimmäisen vaikeamman esteen kohdalla vetää liinat kiinni ja lähtee vetämään takaisinpäin, päätän, että en kiusaa väsynyttä koiraa enempää ja pyörrämme takaisin. Olin toki etukäteen jo tietoinen, että koiraa voi joutua hieman kantamaan tällä reitillä, mutta päätin olla stressaamatta sillä Möhköä tällä kertaa.

Lopulta alas rannalle jatkavat vain Miska ja Jelmiina, jotka ottavat meidät nopeasti myös kiinni, kun Jesse ja Ville haluavat päästä uimaan vuoristojärveen. Olisi ollut mahtava päästä itsekin uimaan Kvalvikan rannalle, mutta keli on sen verran kostea ja kylmä, että jäätävä jäämeri ei tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kvalvikan ranta on myös telttailijoiden suosiossa.

Tämän pienen detourin johdosta kokonaisvaellusmatkamme on lopulta 8,5 kilometriä ja aikaa itse kävelemiseen kuluu neljä tuntia. Nousumetrejä kertyy kiitettävät 640. Harmiksemme, emme törmää alueella laiduntaviin lampaisiin, mutta niitäkin täältä voi löytyä!

Säästä huolimatta tykkäsin Rytenin vaelluksesta erityisen paljon. On ihan mukavaa, kun koko ajan ei joudu kapuamaan älyttömän jyrkkää vuorenrinnettä vaan pystyy ihan normaalistikin kävellä. Lisäksi tällainen pidempi vaellus mahdollistaa sen, että muut reitillä olijat hajaantuvat pidemmälle matkalle, etkä välttämättä samalla lailla huomaa väkipaljoutta. Vielä paremmin tämä onnistuu Suomen metsissä, täällä luonto on niin karua, että puiden suojaan ei ihmiset jää toki piiloon.

Ohjeistin siskoni perheineen tälle vaellukselle myöhemmin elokuussa. Heidän 10v ja 6v lapset jaksoivat vaelluksen myös hienosti vaikka matka olikin ”helvettiä, jos on kylmä ja tuulee ja vettä tulee vaakana” 😁 sopivalla sääikkunalla ja riittävillä eväillä varmasti miellyttävämpi kokemus myös lapsille. Sateisella ilmalla Rytenin polku muuttaa melkoiseksi kuravelliksi ja nuo muutamat kohdat, jossa rautakettinkiä apuna käyttäen noustaan jonkun pienen kivikon yli, voivat oikeasti olla todella liukkaita ja jopa vaarallisia. Lasten kanssa kannattaa myös pohtia hieman sitä omien lasten liikunnallisuutta ja motoriikkaa. Siskon lapset ovat urheilleet aina paljon ja telmineet ties missä metikössä koko lapsuutensa ja ovat sitä myöden taitavia kulkijoitakin.

Ramberg

Vaelluksen jäljiltä olemme kaikki puhki ja päätämme kurvata lähimmälle camping-alueelle. Ramberg-kylä on alle 10 kilometrin päässä ja sieltä löytyy myös camping. Yö asuntoautolle sähköineen maksaa 47 €. Hinta sisälsi myös suihkua varten ostetut kolikot kuudelle hengelle. Paikalta löytyi onneksi myös pyykinpesukone ja kuivausrumpu, jossa oli mahtava päästä kuivaamaan pyyhkeet ja joitakin vaatteita pitkästä aikaa kunnolla kuivaksi. Näissä kosteissa oloissa ja pienessä asuntoautossa ei meinaa oikein kuuden ihmisen märät vaellusvaatteet ja pyyhkeet yksinkertaisesti kuivua. Camping taisi olla reissumme kalliimpia, mutta myös huonoiten varusteltuja. Itse Rambergin kylä oli kyllä söpö!

Illalliseksi valmistamme muurikkapannulla ihanaa katkarapupaellaa pimientos de padron -paprikoilla höystettynä. Yöstä tuleekin omalle kohdalleni vähän villimpi, kun herään korvatulppien läpi Möhkön järkyttävään läähätykseen ja huomaan, että hän on ihan paniikissa häkissään. Ulkona sataa tietenkin vettä, joten vedän nopeasti päälle saappaat ja sadetakin ja ryntään Möhkön kanssa ulos. Vatsahan tällä pienellä on mennyt sekaisin, liekö vaelluksista ja stressistä. Ekan satsin jälkeen Möhkö palaa asuntoauton ovelle, jossa päästän sen irti hihnasta, ennen kuin avaan ovea. Möhköpä päättääkin tässä kohtaa sinkaista asuntoauton alta näkymättömiin ja minä juoksen perässä paniikissa. Onneksi Möhkö ei jatka super kauas, vaan etsii vaan uuden paikan hoitaa asioitaan, mutta tämä adrenaliinipiikki pitää huolen siitä, että itse pyörin sängyssä vielä reilusti yli puoli tuntia. Mainittakoon myös, että tavalliseen tapaansa Ville nukkuu tästä autuaan tietämättömänä makoisat yöunet.

Day 6. Perjantai 15.7.2022. Seuraava päivä valkenee sateisena ja harmauden kruunaa asuntoautossamme palava öljyvalo, joka tälle aamulle vaihtuu vielä moottorin vikavaloon. Aamupäivä kuluukin sitten tätä ongelmaa selvitellessä, mutta loppujen lopuksi autossa ei onneksi ole mitään suurempaa vikaa ja matkamme saa jatkua! Syömme lounasta Rambergissa ruokakaupan vieressä sijaitsevassa kahvilassa ennen kuin jatkamme köröttelyä eteenpäin. Täältä saa ehkä maailman parasta omenapiirakkaa!

Ihana Å

Matkalla kohti Lofoottien kärkeä ja Å-kylää, pysähdyimme suosituksia saaneessa Moskenes-campingissa varaamassa yösijaa. Hinta asuntoautolle oli 52 € ja se sisälsi rajattomat suihkut! Alueella oli vielä kohtuu hyvin tilaa, kun saavuimme ja siihen oli myös hiljattain valmistunut laajennus. Koska halusimme jatkaa vielä matkaamme, lähdimme melkein heti, mutta nyt tulijoita olikin niin paljon, että emme päässeet alueelta pois. Portilla oli odottelemassa vuoroaan ainakin 5-6 autokuntaa ja mielestämme alueelle ei enää niin paljoa tilaa ollut, että kaikki mahtuisivat.

Lofoottien ajokuntoiset tiet päättyvät Å-kylään, vaikka itse saariryhmä jatkuu tästä vielä pidemmälle. Tienpäästä löytyy mukavan kokoinen parkkipaikka. Lähdemme kävelemään kylässä pienessä vesisateessa ja vain ihastelemme söpöjä punaisia kalastajamökkejä, kuivakaloja ja ikkunalaudoilla pesiviä lokkeja. Kapuamme pienelle kukkulalle ihastelemaan maisemia ja jatkamme kohti kartallakin näkyvää Å:n näköalapaikkaa. Valitettavasti sumuinen sää estää näkymän pidemmälle vuorijonoa pitkin.

Kiertelemme kylää ja sen ympäristöä reilun tunnin verran ja palaamme Moskenes campingiin yöksi. Tänne on ilmestynyt asuntoautojen ja mökkien lisäksi myös paljon telttakuntia.

Kun me muut alkaamme käydä nukkumaan puolilta öin, lähtevät Ville ja Jesse kalaan sopivaan kohtaan vuorovesiä. Kaksikko palaa neljän aikoihin mukanaan muutama makrilli. Herkkäunisena heräilen tähän ja toki melkein joka yö muutenkin kymmeniä kertoja. Asuntoauto kuudella nukkujalla on kyllä melkoinen maja, sillä koko auto heiluu joka kerta, kun joku kääntää kylkeään.