Reinebringenin ja road trippimme Norjan puoleisen viimeisen vaelluksen jälkeen ajoimme pitkän pätkän Kilpisjärvelle. Suomen yksi ikonisimmista huipuista, Saana, oli meille kaikille jo entuudestaan tuttu, mutta haluttiin ehdottomasti käydä huiputtamassa se myös tällä reissulla. Opin vielä reissumme päätteeksi yhden mitä parhaimman retkiherkun!
Day 9. Maanantai 18.7.2022. Maanantaiaamu valkeni Kilpisjärvellä hieman pilvisenä ja sopivan viileänä vaellusta ajatellen. Aamutoimien jälkeen siirsimme asuntoautomme campingilta Saanan reitin lähtöpisteessä sijaitsevalle parkkipaikalle, Mallan Luonnonpuiston pysäköintialueelle. Toinen vaihtoehto startata vaellus on Kilpisjärven Retkeilykeskukselta. Reissumme kalamiehet Ville ja Jesse päättivät jäädä vaelluksen sijaan koettamaan kalaonnea kauniilla Kilpisjärvellä.
Olin iloisena lähdössä Norjan hard core vaellusten jälkeen leppoisalle päiväkävelylle Saanalle… Parin vuoden takaisissa muistikuvissani ei todellakaan ollut hikoilua ja hapotusta, mutta vähänpä tiesinkään. Vaelluksen alku oli yllättävän rankka! Reitin alkupää on melko jyrkkää nousua, helpossa maastossa tosin, ja taas jouduttiin säätämään vaatetusta heti alkumetreillä useampaan kertaan. Ehkä lähdettiinkin vähän turhan reippaalla vauhdilla liikkeelle.
En tiedä liekö ollut reissuväsymystä tai mitä, mutta rupesi oikein ärsyttämään se miten raskaalta vaellus tuntui heti alussa ja mietin jo, että jätänkö koko retken tähän. Ei huvittanut edes jutella kenenkään kanssa, kun piti vaan huohottaa menemään. En muista koskaan aiemmin, että vaelluksella olisi ruvennut tuolla tavalla vituttamaan koko touhu, mutta onneksi luonne ei antanut lopettaa tässä kohtaa. Iloksihan se vielä muuttui!
Saanatunturi, 1029 m
Saanan luontopolku eli reitti Mallan Luonnonpuiston pysäköintialueelta Saanan huipulle on virallisten tietojen mukaan 4,3 kilometriä. Alun leveän sorapolun jälkeen reitti muuttuu kivikkoiseksi ja puuttomaksi. Matkalla on myös kiviportaita avustamassa nousua. Kaiken kaikkiaan reitti on mielestäni melko helppokulkuista. Polarin kello näytti retken päätteeksi 9 kilometrin matkaa. Aikaa itse vaellukseen meni hieman alle kolme tuntia. Huipulla pidettiin tietenkin lounastauko ja paluumatkatkalla piti pysähtyä vielä Saanan uudehkossa kodassa jälkkäreillä!
Alun kitukasvuisen koivikon jälkeen maisema alkaa jo nopeasti avautua ympärillä ja Lapin lumoava karuus ympäröi reippaan retkeilijän. Parhaat maisemat avautuvat Kilpisjärven yli Ruotsin ja Norjan puolelle. Usein pohdimme kavereiden kanssa, miten voikin heti rajan toisella puolen olla jo upeita lumihuippuisia korkeita vuoria ja meillä Suomessa ei ole niitä yhtään…
Ylempänä kivikossa pitää oikeasti olla tarkkana, huomatakseen missä seuraava oranssipäinen reittimerkki sijaitsee ja pysyäkseen oikealla reitillä. Säkin varmasti muistat kunnioittaa reittimerkkejä ja seurata niitä, kun ne eivät ole siellä ihan huvin vuoksi vaan mahdollistamassa kasvillisuuden palautumista vuosikausia jatkuneesta rasituksesta. 😊
Vaelluksen aikaan sää kyllä helli lämpötilan lisäksi myös pienellä auringon paisteella ja kirkkaudella. Huipun lounaalla eväänä oli tällä kertaa helppo valmis vegaaninen lunch bowl. Eli sellaisenaan syötävä, olipa kiva! Näitä löytyy ainakin meidän lähicittarista vähän jännästä paikasta säilykeosastolta.
Koiralle Saanan vaellus on mielestäni oikein sopiva! Tunturijärvestä matkan varrelta saa janoon helpotusta ja vaikka reitti ylempänä on paikoin melko kivikkoista, ei se ole mitään Norjan kivirakkoihin verrattuna, vaan oikeasti koiralle melko helppokulkuista. Tiedän, että moni koiranomistaja on sitä mieltä, että fleksi ei ole tarpeeksi turvallinen valinta koiralle vaelluksille. Itse koen fleksin ehdottomasti meille parhaiten sopivana. En yhtään jaksaisi sitä, että hihnaa pitäisi koko ajan kerätä käteen, kun koira kulkee lähempänä. Lisäksi fleksi antaa mielestäni paremman joustovaran esimerkiksi niissä tilanteissa, kun koira haluaa hypätä hiemankin pidemmän loikan vaikkapa kiveltä toiselle. Ei ole kiva, että hyppy pysähtyy siihen, kun hihna ei anna enää myöden. Mielestäni tuollainen tilanne voi oikeasti olla aika vaarallinen.
Huiputimme Saanan Villen kanssa ensimmäisellä pohjoiseen, Finnmarkin lääniin sijoittuvalla road tripillämme 2020 kesällä. Sieltä on myös blogini pääkuva! En muista, että reitillä silloin olisi ollut hienoa kotaa ja käymälää ja rakennukset näyttivätkin melko uusilta. Parkkipaikalta matkaa kodalle kertyy vain hieman yli kilometrin verran. Paluumatkalla treffaamme tyhjin käsin saapuvat kalastajat täällä ja paistamme nuotiolla aivan tajuttoman herkulliset paistovalmiit pakastekorvapuustit tikkupulla tyyliin. Niiiin hyviä!
Vaelluksen ja herkutteluiden jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut, eli oikeammin startattiin asuntoauto ja lähdettiin laskettelemaan alaspäin etelään Kilpisjärveltä. Tie täältä on kamalan huonolaatuinen melko pitkään. Viimeiseksi yöksi valittiin puskaparkki Pellon hoodeilta, joka oli levennys tien reunassa ilman mitään palveluita. Ajoa kertyi tänään noin 360 kilometriä.
Day 10. Tiistai 19.7.2022
Viimeiseen ajopäivään startattiin hyvissä ajoin ja ajeltiin yhtä soittoa Tupokselle kuuluisalle lohikeitolle. Kyllä maistui! Täällä hyvästeltiin ihana matkaseuramme ja jatkettiin omalle autolla kohti Etelä-Pohjanmaata. Päivä koostui aika pitkälti reilusta kymmenestä autossa vietetystä tunnista ja ruokailuista. Oikea sänky tuntui aika ihanalta, vaikka se ei ihan oma vielä ollutkaan!
Olipahan reissu! ❤
SIELUNRUOKAA 
Vastaa