REISSUJA LUONNOSTA LUKSUKSEEN
REISSUJA LUONNOSTA LUKSUKSEEN

Tätä blogia kirjoittaa 35-vuotias, luontoa ja luksusta rakastava nautiskelija, Laura. Sielunmaisemaani kuuluu luonto, sen kaikissa olomuodoissa, ja erityisesti intohimoni on hyvä ruoka.
Matkablogiini haluan tallettaa muistoja ja fiiliksiä reissuilta vuosien varrelta, jotta voin aina halutessani palata niihin. Samalla on mahtavaa, jos sinä löydät niistä vaikka uuden kohteen retkelle!
Toivottavasti viihdyt!

Suomen yksi ikonisimmista huipuista, Saana, oli meille kaikille jo entuudestaan tuttu, mutta haluttiin ehdottomasti käydä huiputtamatta se myös tällä road tripillä. Palkintona uuden retkiherkun oppiminen!

Reinebringenin portaat ja ihmispaljous, eivät todellakaan olleet suosikkini tällä reissulla vaikka olivathan ne maisemat taas aivan mielettömät.

Henningsvaerin ja Festvågtindin jälkeen matka jatkui yhä pidemmälle kohti Lofoottien kärkeä. Huiputimme 543 metriä korkean Rytenin, jolle vaellus oli helpohko ja jonka tarjoilemat maisemat olivat jälleen vertaansa vailla! Kurvailimme myös Lofoottien päähän söpöön pikkukylään nimeltä Å. Näkyvyys teiden loputtua oli heikohko, mutta olihan täällä käytävä, kun kerran tänne asti lähdettiin. Ryten, 543 m – helppo

Ruotsin Laktajakk-vesiputouksen jälkeen road trippimme jatkui Norjan Lofooteille. Pelottavan kalastusreissun jälkeen saavuimme Henningsvaerin kylään ja huiputimme sen läheisyydessä sijaitsevan 541 metrisen Festvågtind-vuoren. Lyhyt, mutta raju nousu oli ylhäällä kapuamisen arvoinen ja sää kirkastui juuri sopivasti huiputuksen kohdalla! Varsin koiranmenevä vaellus myös. Varovasti liukkailla kivillä Day 3. Tiistai 12.7.2022. Aamu asuntoautoparkkiksella valkeni aurinkoisena ja pääsin aamu-uinnille

Kolmantena peräkkäisenä kesänä suuntasimme taas heinäkuun alussa Pohjois-Norjaan. Tällä kertaa ystävien kanssa asuntoautolla Lofooteille! Olen tietoisesti vältellyt Lofootteja aiemmin, kun olen ajatellut paikan olevan melkoinen turistirysä, mutta loppujen lopuksi ihmispaljous ei ahdistanut kuin yhdessä paikassa koko 10 päivän reissun aikana. Tässä postauksessa road tripin ensimmäiset pari päivää sekä ihana vaellus Laktajakk vesiputoukselle. Lähtö road tripille

Viimeisenä päivänämme Kolilla suuntaamme vielä ennen lähtöä Kolin Pirunkirkon lohkareluolaan, hieman kauemmaksi etelään Kolin keskustasta. Ajatuksenamme oli yhdistää se ennallistajan polun kiertämiseen, mutta sää oli sateinen, joten päätämme tällä kertaa käydä vain nopeasti tsekkaamassa luolan. Pirunkirkon parkkipaikalta on vain lyhyt laskeutuminen luolan suulle. Portaat tänne ovat reikäiset metalliportaat, joita koirakaverit eivät tunnetusti arvosta. Portaiden vieressä

Viileän metsän syli, järven kimallus auringon paisteessa, kengän alla narskuva lumi… Sielunruokaa blogini kertoo retkistä ja paikoista, jotka saavat sydämeni pakahtumaan.
Tärkeä osa sielunmaisemaani on luonto sen kaikissa olomuodoissaan, mutta täältä tulet löytämään yhtälailla kirjoituksia hotelleista, nähtävyyksistä ja ravintoloista. Sydämeni sykkii niin vaeltamisesta ja teltassa nukkumisesta, kuin hemmottelusta ja luksuksesta. Intohimoni on hyvä ruoka. Matkustusseurana retkilläni ystävien, perheen ja avopuolison lisäksi usein myös koirani, Möhkö.